Pysähtyminen

 

                                                          KAKSIPÄINEN JOUTSEN

 

17.6.2022 osa 15 Pysähtyminen

” Hyvä blogin lukija, rakas lapseni siellä maan päällä. Olen Jaspis kaukaiselta planeetalta/ tähdeltä, jossa kaikki on toisin kuin teillä siellä.”

”Rakas lapseni siellä toisella puolella, mutta ihan tässä vieressäni kuitenkin. Siinä sinä olet ja teet arkisia asioita, puuhaat ja välillä lepäät. Ja taas tartut johonkin. Tartut ja huomaat miten paljon on vielä tekemättä, miten paljon on vielä kesken ja päiväkin jo loppumassa.

Etkä ole saanut aikaan niitä, mitä sinä olit ajatellut tai joku muu oli sinulle määrännyt. Apua, taasko epäonnistuin, en ennättänyt, en jaksanut, enkä osannut tarpeeksi hyvin. Kuulostaako tutulta sinun elämässäsi?

Rakas lapseni, kyllä sinä ennätit ja kyllä sinä osasit, mutta otitko liian suuren kuorman. Annettiinko sinulle liian iso kuorma, mutta et uskaltanut tai et ”voinut” kieltäytyä, koska sinähän olet tehokas.

Niin monesti käy, joko sinä itse tai muut ja useimmiten sinä itse asetat liian suuria vaatimuksia itsellesi. Haluat näyttää miten minä kyllä jaksan ja sitten tuleekin päivä, jolloin huomaat, katkerastikin voit huomata, että en jaksanut. Olenko siis epäonnistunut, olenko niin osaamaton, epävarma tai olenko vain voimaton, en selviä kaikesta tästä. Miten minun nyt käy?

Rakas lapseni, kyllä sinä selviät, mutta sinun täytyy rauhoittaa mielesi ja sinun täytyy tarkastella kaikkea vähän isommassa kuvassa. Siksi sinut saatetaan kuin pysäyttää, rauhoittaa ja antaa sinun katsoa kaikkea missä olet mukana kuin pilven reunalta, vähän isommasta perspektiivistä.

 Silloin sinulla on mahdollisuus nähdä. Mutta aina et sitä halua, koska tunnet itsessäsi olevan sen epävarmuuden omasta osaamisestasi, omasta voimastasi. Tai enemmänkin siitä, että en selviä. Ja niin vaivut kuin pienemmäksi, käperryt pienemmäksi ja olet kuin uhri, joka ei pääse siitä eroon.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan se on paljon toisenlainen, se totuus. Sinä näet vain pienen palan siitä, missä olet, ketä on ympärilläsi ja miksi he ovat siinä. Sinä et näe sitä mitä me näemme. Me näemme teidän muodostavan kuin joukon, joka on laitettu ympärillesi siksi, että sinä kasvaisit, sinä kehittyisit, etkä enää suostuisi siihen, missä nyt olet. Että uskaltaisit sanoa: ei, että uskaltaisit nähdä olosuhteet sellaisessa valossa, jossa monet ympärilläsi ovatkin tavallaan auttamassa sinua. Auttamassa muuttumaan ja auttamassa siinä, että et juokse kuin orava kiireessä täyttämään ruokavarastojaan, mutta kun lähtee etsimään niistä ruokaa, ei enää löydäkään niitä varastoja. Mutta minullahan piti olla ruokaa yllin kyllin, missä se ruoka on nyt?

Olenko siis juossut hukkaan, olenko käyttänyt voimaani väärin ihan itse, olenko tehnyt ja tehnyt, mutta en kuitenkaan tehnyt, en sitä, mitä olisi pitänyt, vaan sitä, joka ei johda mihinkään, vaan täyttää muiden koloja, ei minun. Näinkö olen tehnyt?

Rakas lapseni, jokainen teistä yrittää olla hyvä ja tekee ja tekee, tai sitten voi olla niin, että ei teekään mitään, on vain. Tai tekee ja tekee itsensä hyväksi ja peittoaa muita, tai sitten ottaa vain muilta eikä teekään mitään itse. Sinä voit olla kuka vaan näistä. Jos koet, että olet epäonnistunut tai surullinen tai uhri, silloin on vaan pysähdyttävä ja katsottava sitä omaa tekemistään ja touhuaan.

Olenko tyytyväinen, onko siinä rakkaus mukana, tuoko se tekeminen iloa ja sen jälkeen voin olla kiitollinen ja levähtää. Ja jatkaa seuraavana päivänä, eikä minun tarvitse kokea joka päivä epäonnistumista ja pettymyksiä. Jos koet näin, sinä olet onnistunut ja sisimmässäsi asuu rauha ja rakkaus. Jos koet että tuo ei kyllä kuvaa minua lainkaan, päinvastoin, silloin on pysähtymisen paikka.

Me autamme sinua, ja tuemme sinua, opetamme sinua löytämään rauhan sisältäsi. Sanomaan tarvittaessa: ei tätä enää. Me haluamme ja toivomme, että sinä löydät sen suunnan tekemisissäsi ja arjessasi, sen suunnan, joka tuo iloa ja valoa sinulle. Silloin olet oikealla tiellä ja voit rauhallisena käydä nukkumaan ja jatkaa seuraavana päivänä.

Rakas lapseni, pyydä siis meitä mukaan päiviisi, kaikenlaisiin päiviin ja kun opit kuulemaan meitä, huomaat, miten opastamme sinua, juuri nytkin opastamme. Sinä olet hellässä hoivassamme ja silmäsi alkavat näkemään elämässä ihmeitä kaikkialla. ”Miten en olekaan niitä ennen nähnyt”, sanot ja hymyilet ja me hymyilemme sinulle rakas lapseni. Ja pidämme kädestäsi kiinni. "

 

 Tämä kanavoitu Blogi tulee Jaspiksen ohjauksella juuri sinulle, sinun parhaaksesi. Ota se vastaan sellaisena kuin olet.

kiittäen Eleonoora