Sataa taivaaseen asti

 

                                                            KAKSIPÄINEN JOUTSEN

9.12.2022 osa 36 Sataa taivaaseen asti   

” Hyvä blogin lukija, rakas lapseni siellä maan päällä. Olen Jaspis kaukaiselta planeetalta/ tähdeltä, jossa kaikki on toisin kuin teillä siellä.”

”Rakas lapsemme, olette laskeutumassa siellä maan päällä sellaiseen hiljentymisen aikaan. Miten sinä koet, onko sinunkin sisimpääsi laskeutumassa rauha. Sellainen lämmön tunne, sisäinen seesteisyys? Jos on, olet herkkä aistimaan ja otat viestimme vastaan.

Kuuntelet sydämesi kuiskaukset. Sellainen rauha, että sydän lyö rauhallisemmin ja mieli hiljentyy. Ja kun katsot ulos, näetkö miten luontokin hiljentyy. Peittyy lumiverhon alle pikku hiljaa kaikkialla. Lumen lämpöiseen syleilyyn. Se kietoo ja se rauhoittaa maan, kasvit ja pensaat, myös puiden oksat, ottaa kuin syliin.

Ja tämä rauha, se tulee sinun sisällesi ja kietoo sinutkin lämpimään syliin, jos vain tahdot, jos valitset niin. Vaikka maailmalla myllertää ja sydämesi kuin sykkii levottomasti, sinulla on mahdollisuus valita rauha ja lepo. Kulkea askel kerrallaan, hengähtää ja ottaa vastaan. Ja iloita siitä, mitä on. Nähdä sen myllerryksen taakse ja ottaa kiitollisena vastaan kaikki se, mitä sinulle annetaan ja mitä sinulla on.

Vaikka mielesi myllertää, vaikka se kuin koko ajan kuiskii, mitä vielä pitäisi tehdä, mihin vielä pitäisi ennättää, mikä on jäänyt tekemättä ja mikä on kesken. Että en voi vielä, katso miten paljon on tehtävää.

Kun katson tältä puolen, näen pienen lapsen, sellaisen polven korkuisen näen. On hämärää ja äiti touhuaa lapsen vieressä kadulla. Sataa hiljalleen lunta. Ja lapsi on innoissaan. Huudahtaa äidille: Katso äiti, sataa taivaaseen asti, katso äiti, katso. Hymyilee ja nauraa, vetää äitiä hihasta ja jatkaa, että katso äiti, taivaaseen asti. Äiti ihmettelee, ja hämmentyy. Ei oikein osaa vastata. Kun on ohikulkijoitakin, mitä minä vastaan, äiti ajattelee. Hän sanoo vain, hm, ja yrittää jatkaa matkaa lapsen kanssa, vaikka lapsi vieläkin riemuitsee ja jatkaa ihastuksissaan katsoen taivaalle.

Oletko sinä tuo äiti, vai oletko sinä tuo lapsi? Hämmennytkö ja kuin ohitat, vai iloitsetko ja yhdyt lapsen lailla katsomaan miten lumihiutaleet kulkevat taivaaseen asti. Ottaen vastaan lapsen ja  lumihiutaleiden ilon ja ihmeet. Niin, voi olla että välillä olet kuin tuo äiti ja välillä olet kuin tuo lapsi. Kaikesta opit ja kaikesta kehityt.

Mutta kun kuulostelet sisimpääsi, kumpi tuo sinulle rauhan ja levon ja ilon, sekö, että vedät itseäsi eteenpäin vai se, että pysähdyt ja katsot ja annat tuon ihmeen, tuon lumen ihmeen ainakin hetken verran virrata sinuun, sinne sisimpääsi asti, niin kuin tuo lapsi, joka otti sen vastaan.

Niin luontokin ottaa vastaan. Se kuin valmistautuu, rauhoittuu ja ottaa vastaan. Se lepää välillä ja antaa lumen kietoa maan lempeään syleilyyn. Ja katso miten paljon valoa, miten paljon sellaista kauneutta syntyy siitä, että sataa taivaaseen asti.

Ja sinä voit ihmetellä sitä, että miten niin taivaaseen asti, eikö maa ole taivaan alapuolella, eikö se laskeudu alas, eikä nouse ylös. Mutta rakas lapsemme, kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ei ole niin, miten sinä sen voit nähdä. Ellei sinulla ole kuin lapsen silmiä, kuin lapsen näkökykyä.

Sillä pienellä lapsella on paljon sellaista mitä sinä aikuisena et voi nähdä. Hänellä on vielä paljon sellaista, mitä on jäänyt lapselle tältä puolen, kun hän siirtyi sinne maan päälle.. On vielä siellä silmissään ja siellä puheissaan. Hän näkee sellaista mitä sinä et välttämättä enää näe, etkä kuule, koska tämän puolen maailma on sinulta verhottu.

Mutta kun alat kuulla sisimpäsi ääntä ja alat kuin hiljentyä vastaanottamaan näkymätöntä, silloin verho voi pikkuisen alkaa raottua, ja silloin sinäkin voit nähdä ja kuulla muutakin kuin mitä verho on peittänyt. Ja silloin sinäkin voit sanoa: Katso sataa lunta taivaaseen asti.

Rakas lapsemme, sinä kehityt ja sinä kasvat, sinä jatkat polullasi siellä maan päällä. Anna rauhan laskeutua sisimpääsi ja ota se vastaan. Usko ja luota siihen, että tämä näkymätön maailma avautuu sinullekin pikku hiljaa. Ja voit olla kuin tuo iloitseva lapsi, voit nähdä enemmän ja kuulla enemmän.”

 

Tämä kanavoitu Blogi tulee Jaspiksen ohjauksella juuri sinulle, sinun parhaaksesi. Ota se vastaan sellaisena kuin olet.

kiittäen Eleonoora