Yksinäisyys 2, syklisyys

 

                                                     KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 1.9.23 osa 65: Yksinäisyys 2, syklisyys

”Rakas lapsemme siellä maan tasolla, tässä olemme jälleen, luonasi olemme, kun tätä luet. Siinä vierelläsi olemme ja haluamme jatkaa yksinäisyyden suurta illuusiota. Niin luit ihan oikein rakas lapsemme, illuusiota. Sillä yksinäisyyttä ei oikeasti ole, on vain tunne, että olen yksin. Sellainen ehkä kuin kaipuu ja sellainen voimakaskin tunne, että olen yksin, vaikka et olekaan.

Ja nyt haluamme kertoa tästä lisää. Oletko sinä Eleonoora tuntenut olevasi yksin, oletko kokenut olevasi yksinäinen?”

 

Eleonoora: Kyllä minä olen tuntenut, eikä se ole mukava tunne, ei ole. Silloin tuntuu ja on tuntunut raskaalta ja pimeältä ja tullut sellainen hätä, että eikö täällä todellakaan ole ketään, olenko vain minä yksin?”

Korkein ja henkimaailma: Niin, se on vahva tunne, sellainen tunne, että voisin vain käpertyä itseeni ja vetää peiton päälle. Niin monella voi olla samanlaisia kokemuksia. Mutta se on vain tunne, koska todellisuudessa te olette kaikki yhtä suurta valoa. Mutta te harjoittelette, te olette tulleet kokemaan erilaisia tunteita ja sitä, mitä ne tarkoittavat. Sinne maan tasolle olette tulleet niitä kokemaan. Ja voi olla että jossakin elämässänne siellä olette enemmän yksin kuin toisessa elämässä. Se on ollut teidän valintanne oppia jotain uutta.

Voi olla niin, että edellisessä elämässäsi maan tasolla olit täynnä vilinää ja vilskettä. Sinulla oli paljon ihmisiä ympärilläsi, etkä saanutkaan olla yksin, vaikka kuinka olisit halunnut. Ihmisiä pyöri ympärilläsi ja aina oli tekemistä ja aina oli kuin tapahtumia ja monia, monia ihmissuhteita. Ja ihan väsyit siihen.

Ja sitten kun tuli seuraava maan tason elämä, sinä toivoit, että voisin saada kokea yksin olemista. Saisin kokea sitä, että on rauhallista elämää ja että, en jaksa enää tuota vilinää, haluan rauhaa ja haluan olla yksin omassa rauhassani. Ja sinulla voikin olla nyt tuo toive toteutumassa, mutta sitten voitkin kuin kaivata sitä, mitä aikaisemmin oli. Yksin oleminen, ei se olekaan ihan sitä, mitä toivoit, ei ollutkaan sitä.

Rakas lapsemme, sinä tulet kokemaan erilaisia elämiä sinne maan tasolle. Mutta se mitä haluat, ei sitten aina olekaan ihan sitä toivomaasi. Miksi sinne tulisit, ellet voisi oppia jotain. Ja yksinäisyys voi olla myös erittäin hyvää oppia. Sellaista, että osaisit arvostaa yksinäisyyttä ja että löytäisit siitä arvokkaita kokemuksia. Että osaisit arvostaa myös sitä. Elämä siellä on aina tasapainottelua niin monissa asioissa. Kaikilla asioilla, kaikilla tunteilla on puolensa. Tarvitaan oppia yksin olemisesta ja tarvitaan oppia ihmisten ympäröimänä olemisesta.

Ja rakas lapsemme, nämä kuin syklit voivat toteutua siellä nykyisessä elämässäsi vuorotellen, sellaisissa jaksoissa. Sellaisissa, että välillä olet yksin ja välillä olet ihmisten ympäröimänä. Voit olla yksin lapsuuden perheessä, mutta sitten aikuisena voitkin olla ihmisten ympäröimänä. Ja voit olla vanhempana taas yksin tai toisinpäin. Ja nämä syklit ne vuorottelevat siellä ja niillä on tarkoituksensa sinun kehittymisessäsi. Niillä voi olla iso rooli jossain elämän muutoskohdassa, silloin kun kaikki muuttuu ja joudut kuin aloittamaan alusta. Ne voivat olla opastuksia sinulle, että sinä oppisit näkemään isomman kuvan, että sinun tietoisuutesi laajenisi. Ettet kulkisi kuin yhteen suuntaan koko ajan, etkä näkisi muuta. Sitä se syklisyys on rakas lapsemme.

Ja kun sinulle rakas ihminen menehtyy, tulee tälle puolelle, se voi olla yksi iso syklin muutos. Ja se voi tuoda suunnattoman suuren yksinäisyyden tunteen. Kaikki tuntuu häviävän ympäriltä. Ja olet kuin yksin, hyvin yksin. Mutta sekin on iso kokemuksen paikka, sellainen, että sinun täytyy opetella myös tämä tunne ja opetella kuin löytämään itsestäsi voima ja rakkaus ja valo. Koska niitä olet täynnä rakas lapsemme.

Katso rakas lapsemme tuota valoa täynnä olevaa kukkaa. Kukkaa, jonka viereltä on kuin katkaistu kukkanen, viety pois. Ja ympärillä on harmaata. Ainakin tuntuu siltä. Mutta kyllä siellä valopilkkuja on. Ja siinä samassa varressa on uuden alku, nupuillaan oleva kukkanen, joka sieltä aukenee, kun sen aika on. Ja vaikka tulee syksy ja tulee talvi ja lumi peittää maan. Niin sen jälkeen tulee taas uusi kevät ja uusi kesä ja uudet lehdet ja uudet kukat. Sellainen syklisyys jatkuu ja jokainen sykli opettaa sinulle jotain uutta, rakas lapsemme. Ja näin elämä siellä maan päällä jatkaa kulkuaan.”

 

 

Lempeydellä ja rakkaudella henkimaailmasta

sinun parhaaksesi Eleonoora