Sinussa on kaikki 3, Säröt

 

                                                              KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen osa 70: 7.10.23, Sinussa on kaikki 3, Säröt

” Rakas lapsemme tässä jälleen olemme, sinun lähelläsi olemme. Haluamme vielä jatkaa tätä samaa teemaa ja kertoa sinulle, miten suuri asia on se, että tutkit itseäsi. Haluamme kerrata vielä, sillä aiheemme ei ole kaikille helppo. Tutki, kuin kääntelet itsestäsi eri puolia esiin ja niitä tarkastelet, niitä vaikeitakin ja haasteellisia puoliasi. Haluamme ohjata sinua siihen ja kertoa sinulle, että ymmärtäisit paremmin niiden merkityksen sille polulle, johon olet halunnut lähteä, oppimaan olet halunnut lähteä, rakas lapsemme.

Miten sinä Eleonoora olet säröjäsi kohdannut ja miten ne sinua ovat opastaneet?

 

Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, niin paljon olen itsestäni niiden kautta oppinut, vaikka se taival on vasta alussa. Se on vienyt monia, monia elämiä ja tässäkin elämässä vuosia ja olen vasta alkupäässä menossa. Se on ollut pelottavaakin ja sellaista työtä, että helposti olen siirtänyt ja yrittänyt ohittaa niitä tutkimusmatkoja. Mutta kyllä te olette niitä säröjä ja vaikeita jaksoja tuoneet eteeni, niin etten olekaan voinut jättää niitä siihen.

Ja olen siitä kiitollinen, siitä olen, että en ole jättänyt, vaan että olen ottanut käsittelyyn. Ja sitten luullut, että nythän tuon olen jo oppinut, mutta huomaan niin monesti, että en todellakaan vieläkään ole oppinut. Mutta ymmärrän paremmin jo. Ja nyt olen rohkeampi tarttumaan haasteisiini, olen luottavaisempi.

 

Korkein ja henkimaailma: Näin se on teillä kaikilla. Sellaista edestakaista matkaa teette. Välillä eteenpäin ja sitten vähän takapakkia kuin kuljette, pysähdytte ja sitten taas eteenpäin. Se mitä sanoit ymmärryksestä, niin se on sitä tietoisuuden laajentumista, sitä heräämistä ja muistamista, pienin palasin muistamista siitä, kuka siellä sisälläsi asuu ja miten paljon viisautta siellä onkaan. Miten paljon valoa ja rakkautta täynnä on sisimpänne. Mutta sinne tarvitaan myös niitä pimeämpiä kohtia, muutoin, et kehittyisi, vaan polkisit kuin paikallasi.

Katsopa rakas lapsemme tuota kuvaa, noita värikkäitä syksyn lehtiä. Niissä kaikissa on säröjä, niissä kaikissa on tummia kohtia, toisissa enemmänkin. Ne kuvaavat juuri sinuakin lukijamme, niin, sinuakin kuvaavat. Eikä se tummuus tai se pimeys, ei se ole väärin tai huono tai paha asia. Koska niissä kohdissa elämä tuo eteesi mahdollisuuksia oppia. Avaamme sitä vähän lisää

 

Katsopa lapsemme, minkä lehden valitsisit, mitä ajattelet näistä kuin symboleista tielläsi?

Työnnätkö ne heti pois, kun ne tulevat polullesi ja yrität löytää kuin ”syyllisen” muista tai olosuhteista tai huonosta onnestasi. Vai otatko vastaan sen, mitä polullesi tulee eteesi. Ja lähdetkö niitä tutkimaan ja oppimaan. Ei, ei se ole helppo ratkaisu, ei ole helppo valinta. Se vaatii rohkeutta, uskallusta ja kuin vahvuutta, että otat haasteen vastaan ja sukellat itseesi, tutkimaan noita tummia kohtia itsessäsi, säröjä sinussa.

 

Rakas lapsemme, tutki niitä säröjä, naarmuja ja tummia kohtia, joita sinussa on. Sillä niissä ja niiden aikaan, kun ne ovat ilmestyneet, niiden aikaan sinua on kuin kannateltu. Miten paljon sinua onkaan silloin autettu ja kannateltu. Ne ovat olleet mahdollisuutesi siirtyä eteenpäin. Tehdä valintoja, vaikeitakin, mutta tärkeitä valintoja. Ja niiden kautta on avattu sinulle siirtymistä johonkin uuteen, vaikka ehkä sinulle pelottavaankin, joskus kun tyhjän päälle – mutta samalla valopolulle.

Tutki niitä kohtia elämässäsi ja kiitä niistä. Myös niitä ihmisiä kiitä, heitä, jotka kuin tuuppasivat sinne tummiin kohtiin. Sillä he ovat tällä puolella jo luvanneet olla mukana. Eivät aina kovin vapaaehtoisesti, mutta kun tällä puolella voi nähdä kaikki kuin jo tapahtuneet, niin se halu auttaa sinua on vienyt voiton. He ovat ottaneet vastaan ison tehtävän, sinun parhaaksesi. Ja he ovat tulleet tuohon naarmukohtaan, tuohon särökohtaan avuksesi.

Tutki rakas lapsemme niitä kohtia elämässäsi ja kun löydät niistä ehkä nyt muutakin kuin ne pelot ja ne raskaat hetket, oletkin löytämässä helmiä. Sellaisia valohelmiä, jotka kuin loistavat siinä särössä. Ja elämäsi ymmärrys saakin ihan eri merkityksen.

Rakas lapsemme, tutki ja tuo valoon ne pimeät kohdat, sillä niissä loistaa helminauhan valot ja helmi toisensa perään siitä syntyy kuin valosilta itseesi. Sinne sisimpääsi löytyy ja sinä loistat sitä valoa.

Siellä ne naarmut ja säröt edelleen ovat, mutta ne ovat saaneet ihan uuden merkityksen. Ja ne auttavat sinua löytämään itsestäsi uutta: minussa on jo tämä ja tuokin on minussa – niin monta lahjaa ja taitoa.

Ja silloin sinun sisälläsi herää, ensin pieni, mutta koko ajan vahvempi rakkauden tunne, se täyttää sinut. Se on hyvin lempeää, hyvin pehmoista rakkautta ja myötätuntoa kuin olisit pehmoisen pilven päällä, keinuisit lempeässä kesätuulessa – kuin se sulkisi sinut syleilyynsä.

Niin täynnä valoa – rakkausvaloa itseesi, sinne sisimpääsi, siihen joka sinä olet. Rakkaus itseen, rakkaus kaikkeen, rakkaus heihin, jotka aikaisemmin saivat sinut pelkäämään, sellainen pyyteetön rakkaus. Vaikka se tie on pitkä, niin se kannattaa.

Ja kiitollisuus siitä, miten paljon sinua on autettu ja tuettu. Näet kaiken kuin uusin silmin. Ja voit silittää itseäsi ja sanoa itsellesi: kiitos että sinä huomasit ja näit, miten suuremoinen olenkaan. En ole se pelokas ja heiveröinen, en ole se epäilevä ja arka, vaan olen minä. Olen rakkaus ja valo. Ja voin loistaa sitä valoa muillekin. Olen nyt vahvempi, sillä ymmärrän jo paremmin, että minussa on kaikki. Ja niistä pimeistä kohdista loistaa rakkauden kirkas valo – valosilta itseesi.”

 

Lempeydellä ja rakkaudella henkimaailmasta

sinun parhaaksesi Eleonoora