Kuka minä olen, syntymä ja perhe 3

 

                                                              KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 9.3.24, osa 90: Kuka minä olen, syntymä ja perhe 3

”Rakas lapsemme, tässä jälleen olemme, kuin yhdessä olemme sinun kanssasi rakas lukijamme ja Eleonoora. Kiitämme, että otat vastaan viestimme ja että saamme sen sinulle lähettää.

Jatkamme ja kerromme lisää sinulle, siitä jatkamme, mitä se sinun polkusi on ollut siellä maan tasolla tähän saakka ja sitä kuvamme, että ymmärtäisit paremmin itseäsi ja sitä, joka sinun sisälläsi on, sitä aarretta. Se aarre aukeaa sinulle vähitellen ja se on suuri lahja sinulle. Ne muistot, jotka ovat olleet kuin pimennossa, ne saattavat nousta sieltä sinun ymmärrykseesi ja sinä alat nähdä kaiken kuin eri valossa. Sellaisessa valossa, että silmäsi aukeavat.

Siksi haluamme näistä asioista sinulle kertoa, opastaa sinua. Että sinä näet, miten suuri kuin kudelma elämäsi siellä on ja vielä paljon, paljon suurempi kudelma. Kun alat ymmärtää, että se mitä siellä elät, onkin vain pikkuinen hiukkanen kokonaisuudesta. Sillä sinä olet paljon enemmän, hyvin paljon enemmän rakas lapsemme.

Jatkamme nyt tuota erkaantumispolkuasi sieltä perheestä, johon olet syntynyt. Jatkamme sitä, miten se siitä jatkuu, kun katsomme täältä henkimaailmasta käsin. Se erkaantuminen ei tarkoita sitä, että sinut olisi hylätty tai että sinä olisit hylännyt perhettäsi. Se tarkoittaa sitä, että sinä kehityt ja lähdet kuin maailmalle, niin kuin siellä sanotaan. Aiemmin tai varhemmin sinä lähdet ja polkusi jatkuu.

Edessäsi on monenlaisia vaihtoehtoja ja sinä valitset suunnan. Tai joku muu valitsee suunnan puolestasi. Mutta se polku etenee johonkin muualle. Sinä voit olla edelleenkin hyvin kiinnittyneenä lapsuuden perheeseen tai sinut halutaan siihen kiinnittää, ei haluta sinun irtaantuvan. Kaikki on kuin sovittu jo tällä puolella ja kaikkeen on tarkoituksensa. Kuitenkin jossain vaiheessa se polku lähtee sieltä poispäin ja on taas valinnan paikka, mihin menen, mihin suuntaan, mikä houkuttaa tai mihin minua johdatetaan.

Ja me täältä henkimaailmasta yritämme opastaa ja kuiskata sinulle, antaa vinkkejä ja lähettää merkkejä, jotta löytäisit sen oman polun, mihin jatkat. Ja joku teistä, löytää sen nopeammin ja joku teistä taistelee sillä tiellä pidempään. Puskee kuin päätänsä seinään, eikä tiedä, miksi minulle käy näin. Että kuin aina tulee esteitä vastaan.

Kun katsot tuota kuvaa, niin näetkin, että semmoista kiemuraista polkusi voi olla. Voi olla sellaista, että kuin palaatkin takaisin ja sitten taas jatkat. Jäät pidemmäksi tai jäät lyhyemmäksi aikaa ja otat uuden suunnan.

Sitä se on tienne siellä maan tasolla usein. Eikä se ole väärin, sen kuuluukin kulkea mutkien kautta ja jonkun kohdalla ne mutkat kestävät pidempään. Sillä on tarkoituksensa, se tarkoitus, että oppii niiden kautta tärkeitä asioita myöhempiin koettelemuksiin. ”

Eleonoora: Kiitos korkein ja henkimaailma, kun meitä opastatte tässä. Monet ovatkin jo ymmärtäneet näitä kiemuroita, mutta jollekin voi olla vaikeaa ymmärtää, kun niitä kiemuroita on monta peräkkäin ja sillä matkalla uupuu.

 

Korkein ja henkimaailma: ”Niin se on rakas lukijamme ja Eleonoora. Sillä hetkellä, kun on kiemuroiden keskellä, on vaikea ymmärtää, kun sitä kokonaisuutta ei ole näkyvissä ja tuntuu, että minä olen kuin lastu laineilla, että olen kuin hukassa.

Me olemme kuitenkin koko ajan mukanasi siellä aallokossa. Olemme vierelläsi. Se pelko astuu niin monen elämään jo varhain ja sen voittaminen vie voimianne. Ymmärrämme sen. Me autamme rakas lapsemme, emme me hylkää sinua. Mutta niin kuin olemme aikaisemminkin kertoneet, olet halunnut nämä mutkat ja nämä matkat siellä aallokossa. Olet halunnut kokea sellaista, joka vie sinua eteenpäin.

Ja kun katsot elämääsi taaksepäin, alat ymmärtää, miksi niitä mutkia tarvittiin. Miksi tarvittiin sitä, että aloit nähdä, mikä on totta ja mikä on valetta, kuin illuusiota siellä perheessäsi. Sellaista, että sinun silmiäsi avattiin ja se tuotti kipua ja pelkoa.

Ja haluamme vielä jatkaa siitä, että niin moni ei halunnut uskoa, ei halunnut ottaa vastaan sitä tietoa, jota hänelle näytettiin. Sivuutti sen ja antoi kuin illuusion jäädä sinne sisimpäänsä pidemmäksi aikaa. Ja se illuusio alkoi elää omaa elämäänsä ja se totuus piilotettiin syvälle jonnekin. Peiteltiin ja annettiin sen olla. Koska se teki kipeää. Ja sitten siihen päälle tuli toisia illuusioita ja se elämä muuttui vielä suuremmaksi näyttämöksi. Ymmärrätkö tämän rakas lapsemme. Ymmärrätkö ja tiedostako tämän, sen että sinun sisälläsi voi olla vielä sellaista kuin illuusiota, jota kannat mukanasi.

Emme syytä sinua, emme tuomitse sinua. Me rakastamme sinua, hyvin paljon rakastamme. Kaikki on anteeksi annettu. Anna sinäkin itsellesi anteeksi. Ole myötätuntoinen itsellesi. Kaikki järjestyy kyllä.

Kun tiesi jatkuu, voit kerätä niitä illuusioita pitkin matkaa sisällesi, aina vaan uusia voit sinne säilöä. Ihan kaikki niin teette. Me näemme sen ja halaamme sinua rakas lapsemme. Et sinä ole toista huonompi, et ole. Sinä olet kasvamassa siellä, kehittymässä ja oppimassa. Ja siihen oppiin jossakin asiassa voit tarvita useita elämiä. Niin rakas lapsemme, useita elämiä voit tarvita.

 

Kun uskallat katsoa sisällesi, ihan sinne syvälle uskallat mennä, niin ne kivut ja ne pelot alkavat vähitellen kuin jäädä taaksesi. Luovut niistä, joita niin kovasti olet pitänyt sisälläsi jo lapsesta saakka. Ne jäävät kyllä sitkeällä työllä enemmin tai myöhemmin. Anna niiden tehdä tehtävänsä ja jatka matkaasi keveämpänä.

Sillä kulkuvälineesi kiittää siitä, että sen ei tarvitse enää kaikkea kantaa. Se kiittää sinua ja vahvistuu ja sinä vahvistut. Se tapahtuu askel askeleelta, se keveneminen. Matka jatkuu ja siitä kerromme lisää seuraavalla kerralla.”

 

Lempeydellä ja rakkaudella henkimaailmasta,

sinun parhaaksesi Eleonoora