Kuka minä olen, Matka jatkuu 1
Kaksipäinen
Joutsen 13.4.24, osa 94: Kuka minä olen, Matka jatkuu 1
”Rakas lapsemme
siellä maan tasolla, olemme lähelläsi ja suojelemme sinua. Autamme sinua
ymmärtämään ja autamme sinua kuin näkemään asioita, tapahtumia, ja sinun
polkuasi kuin avaamaan. Se voi tuntua kivuliaalta ja se voi satuttaa ja se voi
kuin nostaa mieleesi monia kipeitä muistoja. Niitä, joiden aika onkin nyt sinne
pulpahtaa. Kuin sellainen iso tukos kurkkuusi voi nousta ja mieleesi voi tulla
tunteita, jotka siellä myllertävät. ”
Eleonoora: Kiitos että saamme olla jälleen
yhteydessä ja meitä opetatte Korkein ja henkimaailma. Meitä rauhoitatte ja
annatte meille lisää ymmärrystä matkaamme. Se suunnan ottaminen on niin vaikeaa
välillä ja välillä taas tuntuu, että on helpompaa. Kerrotteko siitä lisää.
Kiitän.
Korkein ja
henkimaailma: ”Niin se
on Eleonoora ja lukijamme. Kerroimmekin viime kerralla, että vuoron perään
teillä on sellaisia jaksoja, että kuin sukellatte jonnekin, ettekä tiedä, miten
pääsisitte takaisin pinnalle. Veden alla on mustaa, on pimeää, suuntaa on
vaikea ottaa. Tai siellä on niin monenlaisia reittejä, eikä ole helppoa
navigoida. Ja pää nousee pinnalle ja taas sukeltaa, ja taas nousee toisessa
paikassa ja taas etsii sitä suuntaa.
Ja sitten on
aikoja, jolloin on helpompi löytää se suunta ja nähdä kuin paremmin siellä
veden alla ja löytää reitti ja nousta sieltä. Ja kun nousee pinnalle, näkee
kaiken kuin uudessa valossa. Sellainen matkanne on siellä maan tasolla.
Kun opitte
ymmärtämään sen, ette poukkoile niin paljon. Ette niin usein säntäile, vaan
rauhassa katsotte. Eikä se tarkoita sitä, että kipuja ei olisi, että kaikki
olisi kuin helppoa ja nopeasti pääsisitte eteenpäin. Sitä se ei tarkoita. Vaan
sitä, että annatte itsellenne aikaa. Te tiedätte jo, että tämä ei ole
pikajunalla tapahtuva. Se matka etenee hitaasti, ja se hidas matka antaa sitä
aikaa tarkastella itseään ja antaa mahdollisuuden nähdä isomman kuvan.
Sellaisen
kuvan, että olet vain yksi pisara siellä vedessä ja siellä on paljon muitakin
pisaroita. Ei yksi pisara voi nousta sieltä ja ponnahtaa äkkiä ylös yksin.
Siinä on paljon muitakin mukana, siinä isommassa kuvassa on teitä iso joukko,
aina on. Ja kun sen opit näkemään, ymmärrät, että kaikki ne vaikeudet, haasteet
ja kivut, että ei ne olekaan kaikki juuri sinulle, ihan jokainen isku vain
sinulle, vaan iso kokonaisuus, jossa sinä olet pieni pisara.
Katsohan rakas
lapsemme tuota kuvaa, jonka olemme valinneet symboloimaan matkaasi sieltä
lapsuuden kodista. Tarkastele sitä, niin kerromme sinulle lisää matkastasi.
Sinua
kannatellaan edelleen, kun irrottaudut tai sinut irrotetaan. Sinua kuljetetaan
ja ohjataan jatkamaan matkaasi. Jotain on kuitenkin mukanasi. Olet käynyt läpi
jotain kivuliasta ja olet oppinut. Mutta veneeseesi on voinut jäädä jotain,
joka vielä pitää ottaa mukaan. Sellainen trauma tai kipu, joka vielä matkaasi lähti.
Voit tiedostaa sen tai piilottaa sen, voit yrittää sen unohtaa ja peittää.
Siinäkin on valintasi paikka. Mutta rakas lapsemme, et voi vielä vaatiakaan
itseltäsi, että olisit kuin kaiken jo osannut ja oppinut. Ole siis armollinen
itsellesi. Sinulle kyllä osoitetaan niitä pysähtymisen paikkoja matkasi
varrelle. Sellaisia kuin väliasemia, että näkisit ja ymmärtäisit taas enemmän.
Ja että voisit ymmärtää kipujasi paremmin ja vähitellen päästää irti.
Ja kun katsot,
niin sieltä lapsuuden kodistasi lähtee muitakin ja heitäkin johdatetaan,
mahdollisesti eri suuntaan tai samaan suuntaan. Portti on avautunut lähtijöille
ja mahdollisuus jatkaa polkuaan. Kaikilla on mahdollisuus, ihan kaikilla. Eikä
toisen polku ole sinun polkusi, vaikka yhteisiä kokemuksia onkin. Toisen polku
on hänen polkunsa ja hänen valitsemansa opit ja tehtävät kehittyä. Siksi sinun
pitää aina muistaa, että se toinen ei ole aina se syypää sinun haasteisiisi ja
sinun kokemiisi kipuihin. Eikä sen toisenkaan pidä ajatella näin sinun kohdallasi.
Se meri tai
miten sitä voisikaan kuvata, se matka siellä on hyvin monitasoinen,
moniulotteinen, spiraalimainen moneen suuntaan. Mutta ne kohtaamiset toisten
kanssa, ne ovat tärkeitä etappeja jokaiselle, jotka siinä kuin risteyksessä
toisensa kohtaa. Matka kuitenkin jatkuu jonnekin, eikä se suunta ole aina sama,
ymmärräthän sen rakas lapsemme. Se auttaa sinua antamaan anteeksi heille, jotka
ovat siellä risteyksessä sinun kanssasi. Ja auttaa antamaan anteeksi itsellesi.
Etkä voikaan
vielä tietää suuntaa, koska niitä mahdollisuuksia on niin monia. Sinä lähdet ja
sinun täytyykin lähteä, vaikka määränpääsi on tuntematon. Johdatus ja
suojelumme, ne kulkevat mukanasi, sinun parhaaksesi. Ja yhdessä katsomme
seuraavalla kerralla, miten se jatkuu ja miten se kuin antaa taas
mahdollisuuksia valita ja oppia niissä seuraavissa isoissa risteyksissä.
Olet meille
aina rakas, olet ainutlaatuinen sielu siellä kulkemassa. Kuka sinä siis
oletkaan, sitä sinä etsit siellä matkallasi, rakas lapsemme."
Lempeydellä ja
rakkaudella henkimaailmasta,
sinun
parhaaksesi Eleonoora
Kommentit
Lähetä kommentti