Kuka minä olen, Matka jatkuu 2

 

                                                          KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 20.4.24, osa 95: Kuka minä olen, Matka jatkuu 2

”Rakas lapsemme, tässä jälleen kohtaamme ja jälleen yhdessä olemme, sinun kanssasi olemme. Ja matka jatkuu. Se matka, jota siellä kuljet. Se matka, joka välillä tulee kuin risteysasemalle. Ja siitä jatkamme tänään rakas lapsemme.”

Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, ja kiitos mestarit, jotka opastatte polkuamme oikeaan suuntaan. Niin kuin minuakin olette ohjanneet. Kun läksin lapsuuden ensimmäisestä kodista, niin olin vielä kuin keskeneräinen, pieni vielä olin. Ja meitä lähti muitakin ja joku jäi. Ja tuli uusi alku ja risteys eteen, meille kaikille tuli.

 

Korkein ja henkimaailma: ”Niin se kulkee rakas lapseni, niin se kulkee. Uusia asioita, uusia valintoja teille laitetaan kaikkialla, niitä eteenne tuodaan. Ja sitten te valitsette yhdessä ja erikseen. Kaikki on teidän parhaaksenne, teidän kehitystänne edistämään laitettu.

Katsohan rakas lapsemme tuota kuvaa kuin symbolirakennelmaa, jonka olemme valinneet sinulle tänään.

 

Siinä olet tullut risteyskohtaan kuin yksin, vaikka et yksin olekaan. Olet tullut valinnan eteen. Uusi tilanne ja voi tuntua, että minua ei kannatella, mitä teen. Ja näitä paikkoja teille laitetaan, koska siinä kohdassa jokaisen on tehtävä töitä, on otettava välillä lapio käteen ja välillä kevyempi väline. Sellainen työurakka alkaa, kun uusi tilanne on edessäsi.

Sinä joudut töihin. Et voi jäädä ”laakereillesi”, niin kuin te siellä sanotte, Et voi vain ”köllötellä” ja odottaa, että kaikki tipahtaisi syliisi. Sinulla itselläsi on iso vastuu, iso rooli, eikä aina ole niitä maallisia auttajia tässä kohtaa apunasi. Tie on raivattava itse.

Ja silloin voi tuntua, että on kuin hukassa, että ei tiedä eikä uskalla lähteä mihinkään suuntaan. Kaikki tuntuu pelottavalta. Ei halua lähteä eteenpäin, vaihtaa suuntaa, kun ei näe määränpäätä. Ei näe valmista loppu tulosta. Miksi sitä ei näytettä, kysyt ja pyydät apua.

Rakas lapsemme, miksi olisit siellä oppimassa, jos tietäisit kaiken, jo kaiken ymmärtäisit. Miksi siellä olisit, voisimme nyt sinulta kysyä. Ei sinun tarvitsisi, etkä sinä olisi halunnut tulla sinne, jos kaikki olisi jo kuin ratkaistu, kaikki olisi koettu. Niin se on. Sinä olet tullut sinne etsimään, olet tullut kokemaan ja olet tullut elämään maaelämää, joka on välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa.

Kun eteesi laitetaan valinnan paikka, sellainen isompi valinta, voit tuntea olevasi hukassa. Saatat nähdä, saatat aistia, että edessäsi on kyllä mahdollisuuksia, on polkuja. Mutta et oikein uskalla ottaa suuntaa, kun pelkäät jo etukäteen epäonnistuvasi. Pelkäät sitä, että et osaa, et kelpaa, että olet huono.

Mutta sellainen tilanne teille laitetaan ihan kaikille. Et ole huonompi kuin toiset, et ole parempi kuin toiset. Sinä kelpaat ja sinä selviät. Matkasi ei tarkoita sitä, että kuin juokset elämäsi läpi ja olet nopeasti maalissa ja silloin kaikki on hyvin. Niin se ei mene rakas lapsemme, se ei mene niin.

Ja jos itse haluat tiesi päättää tai se päätetään jo varhain, niin se matka jatkuu toisessa elämässä ja sitä seuraavassa. Se jatkuu, kunnes se, mitä elämänmatkallesi asetit tehtäviä, ne on koettu, ne on opittu ja olet vahvempi jatkamaan kehityspolkuasi eteenpäin. Ja ne haasteet voivat suureta, ne voivat kuin kasvaa ja muuttua vaikeimmiksi, sitä mukaa kuin sinä kehityt ja opit. Sillä ne kevyemmät opit olet jo reppuusi kerännyt. Ne jo ymmärrät ja osaat.

Matkaeväinäsi ovat ne kokemukset, mitä olet jo oppinut. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitäkin testattaisi. Opit ja se ymmärrys, joita olet kerännyt, ne ovat nyt lahjojasi, aarteitasi. Ja kun niitä käytät rohkeasti matkallasi, ne luovat mahdollisuuksia, antavat rohkeutta ja taitoa oppia aina lisää ja lisää. Niin itsesi kuin kanssakulkijoittesi kanssa polulla. Auttaa itseäsi ja sitä toista. Ymmärtää itseäsi ja sitä toista.

Kun olet risteyksessä, jossa et näe eteesi, et näe suuntaa, niin hiljenny ja kuuntele. Sydämesi viisaus auttaa. Pyydä apuamme, kuuntele ja luota. Lähde eteenpäin ja luota ja tee töitä sen eteen, että raivaat sitä tietä tuntemattomaan. Ja kun joku päivä katsot taaksesi, voit olla kiitollinen kaikista niistä haasteista, koska ilman niitä, olisit edelleen kuin vaillinainen. Ja, vaikka jouduitkin tekemään ison työn ja jouduit kestämään epävarmuutta, jouduit välillä pimeyteen, niin sinä kehityit. Nousit ylös ja jatkoit matkaa. Olit ehkä vielä naarmuilla, mutta ne kyllä paranevat. Ja etenet jälleen, kunnes tulee seuraava pysäkki ja risteys.

Sillä aina on mahdollisuuksia, aina on. Uskalla lähteä uusia kokemuksia kohti. Rakas lapsemme, sinä opit ja kehityt, sitä varten siellä olet matkalla. Ja matka jatkuu.”

 

Lempeydellä ja rakkaudella henkimaailmasta,

sinun parhaaksesi Eleonoora