Tähtien takana 4

 

                                                          KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 24.1.25, osa 125: Tähtien takana 4

”Rakas lapsemme, tässä jälleen tapaamme, kuin olisimme sopineet tämän tapaamisen sinun parhaaksesi. Olemme vierelläsi, että voit turvallisin mielin olla yhteydessä meihin. Että uskosi ja luottamuksesi vahvistuu ja kuulet meitä sydämen taajuudella.

Lähdemme katsomaan polkuanne, sen mahdollisuuksia Suotar – valontuojan kautta. Lähdemme kuin ”satumaailmaan”, vaikka se ei sitä olekaan.

 

Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma. Sain taiteilijaystävältäni maalauksen, johon on kuvattu Suotar ja se puhutteli minua todella paljon. Ja nyt olen saanut luvan ottaa sen tähän blogiini. Siitä kiitän ja olen iloinen, että voin jakaa tätä tunnetta ja viisautta kanavana Korkeimmalta kaikille lukijoillekin.

Korkein ja henkimaailma: ”Niin rakas Eleonoora ja lukijamme, tässä tulee Suotar – tarina. Kaikille teille se tulee kertomaan kulkuanne siellä ja täällä tähtien takana. Ja muistathan, että kaikki tämä on symboliikkaa, koska et voi ottaa vastaan kaikkea, mitä se täältä katsoen on. Vasta sitten, kun tulet tähtien tälle puolelle ja kehityt lisää, sinulle näytetään enemmän. Mutta me avaamme kyllä sinulle näiden symbolien kautta pienin hiukkasin kerrallaan enemmän, niin että ymmärrät ja opit.

Valoa tarvitaan sinne maapallolle, juuri nyt enemmän kuin koskaan. Tarvitaan heille, jotka ovat vielä kuin pimeyden tiellä, mutta tarvitaan myös heille, jotka jakavat ja ottavat vastaan valoa. Sillä niin monet epäilevät, sinäkin välillä Eleonoora, epäilevät sitä, mitä heille näytetään ja sitä, mitä nyt täytyykin nähdä ja kuin jakaa, uskoa ja luottaa.

Sydämellänne, niin sinäkin Eleonoora, sydämellä jakamaan ja ottamaan vastaan. Silloin kaikki näyttääkin kuin toisenlaiselta, näyttää sitä, mitä pimeyden toisella puolella on, sen kuin selustaa auttaa näkemään ja paljastamaan ajatuksia, sanoja ja tekoja. Näyttää myös sen, mitä valo tarkoittaa, sitäkin kuin avaa. Ja tämän kuvan kautta voimme kertoa lisää sinun parhaaksesi.

 

Kun katsot tuota kuvaa, näet suon, jossa on paljon vaaran paikkoja. Suon silmiä, ja näet sen, miten helppo niihin on kuin sukeltaa, mutta et aina näe, miten vaikea niistä on päästä pois. Sieltä ylös pääseminen vaatii paljon työtä. Paljon uskoa ja luottamusta ja ymmärtämistä. Sillä sukeltaessaan pimeyttä kohti, se kaikki, mitä luuli sieltä saavansa, se kuin haihtuu, sitä ei olekaan enää. On vain mustaa jäljellä.

Suon silmän ympärillä kasvaa kuin valon kukkasia. Ne voivat olla jäässä, ja ne pitää sulattaa. Suon silmästä nousee kuin usvaa, ja kun tulee kylmä yö, se jäähdyttää, se kylmettää maata ympäriltään.

                                                              maalannut taitelija Ritva Nurmi

Miten monet kuin lähtevät siihen mukaan, luottavat johonkin, joka ei olekaan totta, ei autakaan, vaan sitoo kuin jalan liejuun, sitkeään liejuun, joka vetää sitten koko kehoa siihen mukaan. Se sairastuttaa ja kylmettää ja maan kulkija voi kuin jähmettyä paikalleen.

Mutta kun näkeekin toivoa, näkee sellaisen kuin valon siemenen noissa kukkasissa, niin se valo alkaa lämmittää ja saa silmät kuin avautumaan, että kaikki ei ollutkaan sitä, mitä luulin. Ei ollut sitä, mitä minulle luvattiin, ei ollut sitä ollenkaan. Olikin vain juoni kuin tulla mukaan ja vetää muitakin mukanaan pimeyden syleilyyn.

Ja näistä kuin kukkasista suon silmän ympärillä alkaa kasvaa Valottarija, joiden silmät näkevät enemmän. Näkevät ja avaavat myös muiden silmiä. Auttavat maan ihmisiä poluillaan ja tuovat kaiken kuin näkyväksi. He nostavat suuret soihdut suon silmien yläpuolelle ja valaisevat, niin että muutkin näkevät. Mutta valinta on aina jokaisen, vapaa tahto valita, valita se polku, jota haluaa kulkea, se tie, mitä itse kulkee ja mihin myös toisia haluaa ohjata.

Suolla pääsee kyllä kulkemaan mättäältä mättäälle uppoamatta. Mutta ei koskaan ihan kuivin jaloin. Siellä täällä voi tulla kuin humpsahdus, mutta kun oppii kuin lukemaan ja ymmärtämään suolla kulkemista, niin selviytyy kyllä. Näkee ne mustat aukot ja oppii kiertämään niitä. Kiertää ne, vaikka juuri tuon tumman aukon reunalla olisi ne mehevimmät marjat poimittaviksi. Ne, jotka kuin kutsuvat, että tule tänne.

Siellä maan tasolla, siellä kuin suolla, on paljon valoa, mutta myös pimeyttä. Ja jokainen kuin humpsahdus auttaa näkemään ja ymmärtämään paremmin polkuasi. Ja näyttää tietä aina varmemmin eteenpäin. Ja kun opit näitä ja näiden kautta, ymmärrät, miten tärkeää on valon jakaminen kaikille. Miten iso haaste ja iso lahja se on. Jatkamme seuraavalla kerralla kertomalla lisää Suotar ja Valotar – tarinaa. ”

 

Sinun parhaaksesi lämmöllä Eleonoora