Matka elämästä elämään 2

 

                                                            KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 25.4.25, osa 134: Matka elämästä elämään 2

”Rakas lapsemme siellä maan tasolla, siellä kaiken kuin alkaessa uudestaan. Uusien alkujen työntyessä esiin ja nostavan päätään maan uumenista. Aloittavan kuin taas uuden syklin.”

Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, että meitä taas opastatte uuden äärellä. Kasvun ihmeen äärellä ja valoisin mielin. Olemme kuin uudesti syntymässä, vaikka meillä onkin takana monet elämät ja monet syklit tässäkin elämässä.

Korkein ja henkimaailma: ”Niin rakas lapsemme, tässä olemme ja haluamme jatkaa opastustamme, miten kulkusi jatkuu elämästä elämään, polkuasi pitkin jatkuu, sitä mitä halusit sinne tulla kokemaan.

Katsohan, miten paljon valoa sinuun virtaa, miten kaunista valoa, sellaista, joka saa sinut heräämään muistoihin jostain kaukaa.

Tavallinen vanhan metsän maisema on tällä kertaa näyttämässä tietä sinulle lukijamme. Miten kauniisti se heijastaa tuon kiven kautta ikivanhaa viisautta, sellaista uskomatonta syvyyttä kaikesta mikä on, sinussakin on. Auttaa sinua näkemään, että olet paljon muutakin kuin ulkokuoresi on. Hyvin paljon enemmän.

Tuossa vanhassa metsässä näet puiden kantoja, kantoja, jotka ovat säilöneet metsän viisautta itseensä, sinne syvälle maan alaisiin juuriin. Ja ne juuret mutkittelevat maan alla tervehtien toisiaan, jakaen tietoaan toisilleen. Vanhoja puita ja uusia alkuja sammalpeiton alla ja yllä. Ja keskiössä on tuo kivi, josta tulvii viisautta.

Se täytyy näyttää sinulle rakas lapsemme, että uskoisit ja luottaisit. Siihen luottaisit, että et ole vain tämän elämän lapsi. Olet paljon enemmän. Ja kaikki se, joka sinussa jo on, se jatkaa kehittymistään niiden oppien kautta, jotka halusit tulla kokemaan nyt.

Joku toinen on tullut toisien oppien kanssa ja kolmas kolmansien oppien kanssa ja niin teistä kertyy suuri joukko erilaisia sieluja, erilaisia ihmisiä, erilaisia kokemuksia mukanaan. Mutta yhteistä teille on se, että olette tulleet kokemaan taas uutta.

Se uusi ei ala kuin tyhjästä, se jatkuu. Ja se kerryttää koko ajan kokemusten kautta ymmärrystä siitä, miksi sinä siellä olet. Toisen elämä on toisenlaista kuin toisen. Sillä et ole tullut samojen oppien kanssa, etkä samojen viisauksien kanssa. Siellä maan tasolla olet kuin kaksinaisuuden maailmassa. Ja olet erilainen kuin tuo toinen.

Mutta jokaiselle loistaa tuo henkisyyden valo, sieltä kaukaa loistaa ja avartaa ymmärrystäsi. Sellainen valo, joka ei koskaan kuole, se on, sillä se on rakkaus. Rakkaus, joka sinä olet. Ja loistat sisimmästäsi sitä toiseen kulkijaan.

Silloin vastoinkäymiset, joita kohtaat, eivät tunnu niin raskailta kestää, koska tiedät, miksi ne pitää kokea. Silloin se toisen käytös ja hänen erilaisuutensa, ei ole este sinulle oppia hänen kauttaan jotain tärkeää. Se on mahdollisuus ja se on suuri lahja. Sellainen lahja, jonka olet tuolta toiselta saanut. Lahja, että sinä kehittyisit. Ja sinuun virtaisi ymmärrys tästä kaikesta.

Kiitä siis vierellä kulkijaa ja ota rakkaudella vastaan hänen kauttaan saamasi oppi ja kokemus, vaikka se kipeältä tuntuisikin. Suurella rakkaudella annettu ja vastaan otettu rakkausvalo sinun parhaaksesi. ”

Lämmöllä Eleonoora