Sielun pimeä yö

 

                                                                KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 4.4.25, osa 131: Sielun pimeä yö

”Rakas lapsemme, tässä olemme ja olemme olleet lähelläsi tämän koko tauon ajan. Emme ole sinua jättäneet, vierelläsi olemme. Sillä aikaa ei ole, on vain nyt hetki ja se on nyt. Juuri nyt, kun tätä luet ja annat sen puhua sinun sydämeesi, sinne ikiaikaiseen viisauteen.

Ota vastaan rakas lapsemme, ota vastaan ja anna kaiken kuin tapahtua. Älä pelkää, äläkä murehdi, anna kaiken vain olla. Vaikka kaikki näyttää siltä, että missään ei ole mitään mieltä, ei mitään, mihin tarttua, niin kuitenkin sen takana on suuri suunnitelma. Niin sinulle rakas lapsemme kuin muillekin, suurille joukoille on.”

Eleonoora: Tässä olen Korkein ja henkimaailma ja kiitän, että taas rohkaistuin ottamaan kanavointikynän käyttöön ja kuulemaan ja jakamaan viestiänne. Maalliset tehtävät ovat vieneet voimani ja energiani, niin että tauko oli paikallaan. Kiitos, että olette hoitaneet minua, niin että nyt taas jaksan toteuttaa tehtävääni.

Korkein ja henkimaailma: ”Niin, teidän maallinen taipaleenne on jaksoja, on kuin syklejä. Ja näissä syklimuutoksissa, siinä kohdassa, kun ne vaihtuvat, tulee sellainen aika, jolloin voi tuntea olevansa kuin hukassa. Kuin tyhjiössä, jossa on vain itsensä kanssa.

Ja kaikki syklit ja kaikki syklien vaihdot, ne ovat tarpeellisia. Ne ovat opettavaisia, mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Kehityksenne ei ole sellaista lineaarista, niin kuin moni ajattelee ja saattaa luulla. Sitä ne eivät ole, vaan niissä on eteenpäin menevää, niissä on taaksepäin menevää ja niissä on pysähtyvää – sellaista tunnetta on, vaikka kaikki tapahtuu kuitenkin tavallaan yhtä aikaa. Mutta se kokemus, se maallinen kokemus on vaiheittaista.

Ja silloin kun kuljette siinä kuin pysähdyksen tilassa, kutsutte sitä sielun pimeäksi yöksi, niin silloin te joudutte pohtimaan, te joudutte sukeltamaan syvälle ja sitten sen jälkeen jatkamaan matkaa uudistuneena, uudenlaisin energioin.

 

Katsohan rakas lapsemme tuota kuvaa, kuvaa, jonka Eleonoora valitsit jo pitkän aikaa sitten. Sinä tiesit, että on tulossa tämä eteen, mutta et tiennyt, miten se sinulle näyttäytyy sitten, kun sen aika on. Nyt tiedät ja nyt koet sitä.

Siinä on pimeyttä ja pitkiä varjoja, siinä on rajoja, siinä kuin jokin pysähtyy. Vesi ei paljoa liiku, mutta kuitenkin näet, että ei se kokonaan pysähdy, pieni liike jatkuu. Kuitenkin taustalla, kaiken yllä on valo, ja se valo heijastuu kaikkialle. Se valaisee myös ne pilvet, jotka taivaalla näkyvät. Ja kaiken yllä on rauha, syvä rauha, vain olla ja aistia. Kuunnella ja nähdä, kun sille antaa mahdollisuuden. Kun antaa kaiken tapahtua, minkä tapahduttava on. Sitä on sielun pimeä yö, rakas lapsemme.

Te voitte nähdä ja kohdistaa katseenne vain noihin varjoihin ja niin jouduttekin tekemään. Te voitte kohdistaa kuulonne vain siihen, että ette kuule mitään tai siihen, että kaikki mitä kuulette, on vain pimeyden puhetta. Te voitte kokea, että kaikki on kuin teitä vastaan, ei teidän puolellanne.

Mutta silloin unohdatte itsenne, unohdatte sen, kuka te oikein olette. Ja näitä asioita sinutkin Eleonoora laitettiin pohtimaan. Ja kun katsoit ja kun luotit valoon, niin se valo alkoi näkyä vahvemmin. Ja kun kuulit ja koit enemmän sanojen, tekojen ja ajatusten taakse, näit niissä ensin pienen valonsäteen ja sitten se kasvoi. Ja kun käänsit kasvosi valoa kohti, se täytti sydämesi.

Pimeys oli edelleen läsnä, mutta koko ajan veden liike alkoi elää enemmän ja tunsit energia virtauksen paremmin. Silmäsi avautuivat ja hyväksyit sen, mikä oli nyt nähtävä, kuultava ja koettava. Oli nähtävä pimeyden taakse ja löydettävä sieltä valo.

Se, joka alkoi näkyä tummien puiden runkojen takaa. Että pimeys ei ole kaikkialla, sen takana on valoa. Ja se valo paljastaa sitä, miten paljon vääryyksiä siellä on. Miten paljon halutaan peittää pimeyden taakse ja miten kaikki lopulta onkin harhaa. Tarvittiin sielun pimeä yö, tarvittiin kokea se, että voi jatkaa tietään nämä kokemukset mukanaan. Ne kokemukset, joita varten siellä kuljet niin Eleonoora, kuin monet teistä rakkaat lukijamme.

Mutta sen eteen joutuu tekemään työtä. Jokainen, joka kokee sielun pimeän yön, tietää sen jälkeen mitä on tehtävä. Mutta jokaisella on valinnan vapaus sitten toteuttaako sitä vai ei.

Ota siis kiitollisena vastaan sielun pimeä yö, ja kiitä kaikista sen opeista viisastuneena, lähde eteenpäin. Suuren lahjasi kanssa lähde eteenpäin rakas lapsemme.”

 

Sinun parhaaksesi lämmöllä ja rakkaudella Eleonoora