Matka elämästä elämään 3

 

                                                        KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 2.5.25, osa 135: Matka elämästä elämään 3

”Rakas lapsemme, tässä jälleen olemme, vierelläsi olemme, juuri sinun luonasi, joka tätä luet ja sydämessäsi käytät. Sinun kanssasi, sinä rohkea sielu, joka sinne maan tasolle tulit oppimaan ja kokemaan. Raskaisiin energioihin tulit.

Ja voi olla, että kuin olisit ihmeissäsi, olisit kuin Liisa Ihmemaassa, niin kuin siellä sanotte. Ja niinhän se onkin. Maapallo on ihmeitä täynnä. Ja ne ihmeet voivat välillä olla kuin aarteita ja sellaista uskomatonta onnea ja iloa.

Mutta ne ihmeet voivat olla myös ihmetystä siitä, että enhän minä halunnut tätä kokea, en halunnut siksi tulla. En olisi uskonut millaista siellä voikaan olla. Sellaista olla, että olenkin kuin hukassa ja olenkin kuin heitettynä jonnekin, joka ei pitänyt olla tällaista.”

Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, että kuvaatte noin elämäämme täällä. Sillä siltä se näyttäytyykin, uskomattomalle ja samalla pelottavalle. Miksi me elämme nyt tällaista aikaa, kerrotteko siitä meille.

Korkein ja henkimaailma: ”Niin rakas lapsemme, kaikki on mahdollista ja kaikki voi näyttäytyä ihan erilaiselta kuin se todellisuudessa on. Kaikki voidaan kuin verhota näyttämään siltä, mitä nyt monet kokevat.

Se on kuin teatterinäytös hyvin suurella areenalla. Lavasteet ja kuin vaatteet, jotka ovat kuin satumaasta. Kaikki voidaan näyttää kuin kuvina, kuin esityksinä, kuin peileinä jostain. Eikä mikään olekaan totta, illuusioita on. Joka puolella on illuusioita nyt teidän ympärillänne. Suuri teatteri.

Katsohan rakas lapsemme tuota kuvaa, kuin symbolia siitä, miten te rakennatte, miten te kuin pinoatte elämiänne. Monia elämiä kuin tuo kivirakennelma. Ja jokaisella elämällä on paikkaansa siinä kokemusten ketjussa, elämienne ketjussa. Mikään elämä ei ole turha, mikään ei ole tärkein, mikään ei ole huonoin. Kaikki ovat yhtä arvokkaita kokemusten ketjussa.

Jos otat pois jonkun noista kivistä, elämistä, niin se rakennelma horjuu. Jos yrität laittaa väkisin uuden kiven tuonne rakennelman sisään, niin se horjuu. Kaikki tarvitaan niin kuin ne on suunniteltu. Jokaisella kivellä on paikkansa, on aikansa ja kokonsa.

Mutta jokainen kivi ei ole samanlainen, jokainen elämä on erilainen. Ja sille on syynsä. Vaikka kaikkea emme voi paljastaa. Miksi silloin olisit siellä tuossa elämässä, jos se ei olisi tärkeä, jos ei olisi juuri sitä, miksi siellä olet.

Sinun paikkasi on olla siellä juuri nyt, kun iso teatteri rakentuu. Kun kaikki näyttäytyy erikoiselta, epäoikeudenmukaiselta, vääristyneeltä. Sinun tehtäväsi siellä on kultaakin kalliimpi, arvokkaampi juuri nyt, rakas lapsemme.

Sinä kannattelet tuota perustaa ja pohjaa, eri elämien kautta niin teet. Opit ja luot uskoa ja luottamusta. Luot rauhaa, valoa ja rakkautta. Siksi teet näin, että kun teatterin kulissit hajoavat, sinua tarvitaan siinä kohdassa. Juuri sinua tarvitaan olemaan tukena ja turvana. Rauhoittamassa tarvitaan, kun ihmiset näkevät kaikkea, mitä nyt näytetään.

Olet sitten nyt pieni, pienen pieni tai suuri kivi, olet tärkeä. Olet sitten sammaloitunut tai puhdas kivi, olet arvokas. Olet sitten ylhäällä tai alhaalla, olet arvokas. Olet sitten missä vain, sinua tarvitaan. Ja kaikki ne kokemukset, mitä olet kerännyt, kaikki ne ovat nyt niitä, joilla sinä voit toteuttaa tehtävääsi siellä. Kaikkien parhaaksi. Heidän, jotka empivät ja heidän, jotka eivät jaksa, heidän, jotka pelkäävät ja heidän, jotka siellä teatterissa ovat. Kaikki selviää aikanaan, usko ja luota rakas lapsemme.”

 

Sinun parhaaksemme lämmöllä Eleonoora