Matka elämästä elämään 3
KAKSIPÄINEN JOUTSEN
Kaksipäinen Joutsen 2.5.25, osa 135: Matka elämästä elämään 3
”Rakas
lapsemme, tässä jälleen olemme, vierelläsi olemme, juuri sinun luonasi, joka
tätä luet ja sydämessäsi käytät. Sinun kanssasi, sinä rohkea sielu, joka sinne
maan tasolle tulit oppimaan ja kokemaan. Raskaisiin energioihin tulit.
Ja voi olla,
että kuin olisit ihmeissäsi, olisit kuin Liisa Ihmemaassa, niin kuin siellä
sanotte. Ja niinhän se onkin. Maapallo on ihmeitä täynnä. Ja ne ihmeet voivat
välillä olla kuin aarteita ja sellaista uskomatonta onnea ja iloa.
Mutta ne ihmeet
voivat olla myös ihmetystä siitä, että enhän minä halunnut tätä kokea, en
halunnut siksi tulla. En olisi uskonut millaista siellä voikaan olla. Sellaista
olla, että olenkin kuin hukassa ja olenkin kuin heitettynä jonnekin, joka ei
pitänyt olla tällaista.”
Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, että
kuvaatte noin elämäämme täällä. Sillä siltä se näyttäytyykin, uskomattomalle ja
samalla pelottavalle. Miksi me elämme nyt tällaista aikaa, kerrotteko siitä
meille.
Korkein ja
henkimaailma: ”Niin
rakas lapsemme, kaikki on mahdollista ja kaikki voi näyttäytyä ihan erilaiselta
kuin se todellisuudessa on. Kaikki voidaan kuin verhota näyttämään siltä, mitä
nyt monet kokevat.
Se on kuin
teatterinäytös hyvin suurella areenalla. Lavasteet ja kuin vaatteet, jotka ovat
kuin satumaasta. Kaikki voidaan näyttää kuin kuvina, kuin esityksinä, kuin
peileinä jostain. Eikä mikään olekaan totta, illuusioita on. Joka puolella on
illuusioita nyt teidän ympärillänne. Suuri teatteri.
Katsohan rakas
lapsemme tuota kuvaa, kuin symbolia siitä, miten te rakennatte, miten te kuin
pinoatte elämiänne. Monia elämiä kuin tuo kivirakennelma. Ja jokaisella
elämällä on paikkaansa siinä kokemusten ketjussa, elämienne ketjussa. Mikään
elämä ei ole turha, mikään ei ole tärkein, mikään ei ole huonoin. Kaikki ovat
yhtä arvokkaita kokemusten ketjussa.
Jos otat pois
jonkun noista kivistä, elämistä, niin se rakennelma horjuu. Jos yrität laittaa väkisin
uuden kiven tuonne rakennelman sisään, niin se horjuu. Kaikki tarvitaan niin
kuin ne on suunniteltu. Jokaisella kivellä on paikkansa, on aikansa ja kokonsa.
Mutta jokainen
kivi ei ole samanlainen, jokainen elämä on erilainen. Ja sille on syynsä.
Vaikka kaikkea emme voi paljastaa. Miksi silloin olisit siellä tuossa elämässä,
jos se ei olisi tärkeä, jos ei olisi juuri sitä, miksi siellä olet.
Sinun paikkasi
on olla siellä juuri nyt, kun iso teatteri rakentuu. Kun kaikki näyttäytyy
erikoiselta, epäoikeudenmukaiselta, vääristyneeltä. Sinun tehtäväsi siellä on
kultaakin kalliimpi, arvokkaampi juuri nyt, rakas lapsemme.
Sinä
kannattelet tuota perustaa ja pohjaa, eri elämien kautta niin teet. Opit ja luot
uskoa ja luottamusta. Luot rauhaa, valoa ja rakkautta. Siksi teet näin, että
kun teatterin kulissit hajoavat, sinua tarvitaan siinä kohdassa. Juuri sinua
tarvitaan olemaan tukena ja turvana. Rauhoittamassa tarvitaan, kun ihmiset
näkevät kaikkea, mitä nyt näytetään.
Olet sitten nyt
pieni, pienen pieni tai suuri kivi, olet tärkeä. Olet sitten sammaloitunut tai
puhdas kivi, olet arvokas. Olet sitten ylhäällä tai alhaalla, olet arvokas.
Olet sitten missä vain, sinua tarvitaan. Ja kaikki ne kokemukset, mitä olet
kerännyt, kaikki ne ovat nyt niitä, joilla sinä voit toteuttaa tehtävääsi
siellä. Kaikkien parhaaksi. Heidän, jotka empivät ja heidän, jotka eivät jaksa,
heidän, jotka pelkäävät ja heidän, jotka siellä teatterissa ovat. Kaikki
selviää aikanaan, usko ja luota rakas lapsemme.”
Sinun
parhaaksemme lämmöllä Eleonoora
🙏❤️
VastaaPoista