Tunteiden oppikoulu 1

 

                                                                     KAKSIPÄINEN JOUTSEN

Kaksipäinen Joutsen 27.2.2026 osa 160: Tunteiden oppikoulu 1

”Rakas lapsemme siellä maanpallolla. Tässä olemme sinun kanssasi, kun tätä luet ja sydämessäsi käytät. Tänään haluammekin avata sydäntietoisuuttasi, niin että rohkaistuisit sinne sydämeesi katsomaan ja kuulemaan sen ääntä. Sitä ikiaikaista viisautta, sieluasi, jossa kaikki jo on kuin valmiina. Että ottaisit sen käyttöön.”

Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, että meitä ohjaatte. Opastatte siihen työhön, joka ei aina olekaan helppoa. Tunteiden kautta olen joutunut oppimaan ja käymään kuin koulua. Enkä taida olla siinä ainut täällä maan tasolla.

Korkein ja henkimaailma: ”Rakas lapsemme, niin se on, tunteet liittyvät vahvasti maapallon oppeihin. Se työ, johon nyt teitä ohjaamme, se auttaa siihen kehityspolkuunne kohti valoa. Se kuin näyttää suuntaa sille työlle, joka teille kuuluu. Siihen suunnitelmaan kuuluu, jonka olemme jokaisen kanssa laatineet parhaaksenne.

Että jatkaisit valopolkua pitkin eteenpäin, kehittyisit matkallasi. Se tarkoittaa sitä, että avaat sydämesi ja rohkaiset mielesi katsoa sinne sisimpään, avata sitä mitä siellä on. Ottaa vastaan ja antaa muille sydäntietoisuudella. Tunteilla on siinä iso rooli, koska tunteet ovat kuin väline oppia.

Se kehittymisen askel, se ei ole helppo, niin voimme sanoa, että se ei ole. Etenkin jos olet sulkenut sydämesi oven, sen sisimmän oven. Ja yrität avata sitä ovea mielen avulla, sen lepattavan mielen avulla. Ei se silloin onnistu. Se on kuin väkisin yrittäisit. Siitä puuttuu silloin sydämen rakkaus – voisimme sanoa rakkausvalotunne.

                                                                  maalaus Ritva Nurmi

Katsohan rakas lapsemme tuota symbolikuvaa. Se sydämellä oven avaaminen, se tarkoittaa sitä, että uskallat kurkistaa sinne rehellisesti, rohkaistut katsomaan ja käymään läpi kaikki ne tunteet, mitä siellä on. Rakkausvalo ei ole useinkaan se, jonka sieltä löydät ensimmäisenä.

Ihmissuhteet ovat useimmiten se tunteiden kasvun polku siellä maan tasolla. Ja teille laitetaankin eteenne heitä, jotka tulevat tuomaan rankkoja tapahtumia ja kohtaamisia elämäänne. Tuomaan ikäviä tunteita, sellaisia, jotka nostavat esiin vanhoja muistoja. Monia tunteita, monia muistoja jostakin kaukaa. Ne tunteet aktivoituvat, joita on vielä käsiteltävä, opittava, kunnes ne eheytyvät kuin helminauhaksi.

Maapallolla eläminen on sellainen näyttämö ja teatteriesitys, jonka roolit on jaettu jo ennen syntymääsi. Ja jos ensimmäinen näytös ei onnistu, niin seuraava näytös kuin toistaa kokemuksia. Ja niin se jatkuu, ne näytökset voivat jatkua seuraavassa elämässä ja sitä seuraavassa elämässä. Ja kaikki on suunniteltu niin. Joku kuin uhrautuu puolestasi näyttelemään roolia, joka aktivoi sinussa nämä muistojen tunteet.

Jossain vaiheessa uskaltaudut näkemään, miten monenlaisia tunteita sisimmässäsi on. Ja siitä alkaa paranemisen polku. Vähitellen ja askel kerrallaan rakkausvalotunne alkaa löytyä.

On käärittävä hihat, pantava kuin kädet saveen ja alettava rakentaa uudelleen elämää niistä palasista, jotka sinulle on annettu. Korjattava niitä rikki menneitä kohtia, jotta ne kuin eheytyisivät entistä vahvemmiksi ja paremmiksi sillä sydäntietoisuudella.

Jokaisella teistä on vapaa tahto valita ja päättää, milloin on se hetki, kun myönnät ja näet, milloin on tehtävä työtä itsensä kanssa. Tunteiden kanssa siellä itsessäsi.

Ei syytettävä jatkuvasti muita tai olosuhteita, vaan tehtävä oman sisimpänsä kanssa työtä. Vaikka se tekee kipeää, sattuu ja on vaikeaa. Mutta muita siellä sisimmässäsi ei ole. Ne toiset ovat heitä, jotka ovat näytelmässä mukana, tarkoituksella ovat sinun parhaaksesi.

Mutta hekin ovat vastuussa omista sanoistaan, teoistaan ja ajatuksistaan, tunteidensa kanssa, samalla tavalla kuin sinäkin. He ovat suostuneet tekemään jotain sinun parhaaksi, että sinulle avautuisi rakkausvalotie. Ja niin se on myös toisinpäin. Jokaisella on valinnan vapaus ja se tapa, millä toteuttaa ”rooliaan”.

Mutta niin kuin näemme, se sisimpään katsominen, se on suurelle osalla teistä kuin liian iso kakku. Se saattaa jäädä kesken. Kunnes jossain vaiheessa se tulee eteen, se hetki tulee, jolloin maan tason kulkija tekeekin toisenlaisen päätöksen ja lähtee valoa kohti, avaa sydämensä ja käärii hihat.

Aloittaa kakun leikkaamisen, ensin pieni siivu ja sitten päättää millä tahdilla jatkaa. Se on hidas prosessi, siinä ei voi kiirehtiä. Ja eteesi laitetaan uusia haasteita. Välillä on pysähdyttävä. Et voi kiirehtiä itse, etkä voi jouduttaa toisen prosessia. Kaikkien tahti ei ole samanlainen. Mutta kukaan ei ole huonompi eikä parempi kuin toinen.

Me lähetämme auttajia jokaiseen valintakohtaan tuomaan merkin sinulle rakas lapsemme. Vaikka et aina halua ottaa sitä vastaan juuri siinä kohdassa.

Emme tuomitse sinua, emme hylkää sinua. Kuitenkin kaikki ne merkit ovat sinun parhaaksesi.”

 

Suurella rakkaudella sinun parhaaksesi Eleonoora