Erilaisin silmin

 

             KAKSIPÄINEN JOUTSEN

1.10.2022 osa 26 erilaisin silmin

” Hyvä blogin lukija, rakas lapseni siellä maan päällä. Olen Jaspis kaukaiselta planeetalta/ tähdeltä, jossa kaikki on toisin kuin teillä siellä.”

 

”Rakas lapseni siellä maan päällä, siellä kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, ihan vieressämme olet. Ja sinä puuhastelet arkisia asioita, sinä teet työtä, sinä harrastat tai sinä lepäät tai olet sairaana. Kaikessa niissä mitä teet, on oppimisen polku, on kehittymisen avaimet ja mahdollisuudet.

Sinä olet rakastettava ainutlaatuinen, valoa täynnä sieltä sisimmästäsi ja sinä kehityt askel askeleelta. Kun alat kehittyä henkisellä polullasi, sinä kuin epäröit, että mitä nyt tapahtuu. Ja sinä hymyilet ja sinä naurat ja sinä olet se, joka olet muuttumassa, juuri sinä, ei se, missä sinä olet tai se mitä sinä teet. Mietit, olenko tullut johonkin erilaiseen maailmaan, sellaiseen maailmaan, jossa on niin paljon kiitokselle aihetta, niin paljon aihetta kiittää on.

Mutta sinun silmäsi näkevät asiat nyt toisin. Se polku, jota nyt kuljet, se näyttää erilaiselta, vaikka kuin eilen se oli erilainen. Miten se on muuttunut nyt erilaiseksi. Ja enhän minä edes huomannut tuota asiaa, joka nyt tuntuukin hyvin tärkeältä, en edes huomannut aikaisemmin.

Niin…et huomannut, koska sinä kuljit niin mietteissäsi, niin paljon pohtien ja paljosta huolehtien ja huolestuen, huolehdit niin monista asioista, joille et kuitenkaan mahtanut mitään. Siis miksi niin teitkään. Mitä silloin puuttui, mitkä asiat oli erilaisia.

Sinun sisimpäsi ei ollut mukana siinä miten teit, miten koit maailmasi, se oli erilaista ja se erilaisuus olikin suuri muutos. Siellä sisimmässäsi tapahtui se muutos, siellä avautui uusi tie ja uusi mahdollisuus ja sinä tartuit siihen ja silloin aloit nähdä kaikkea erilaisena.

Näit elämän värit, näit kukkaset, näit linnut, näit pilvet, mutta ne eivät olleet synkkiä pilviä. Eikä linnut olleet pelottavia, eikä kukkaset kuihtuneita. Näit pieniä yksityiskohtia ja veit ne sydämeesi, käytit niitä vierailulla siellä sisimmässäsi ja ne kuin muuttui. Niihin tuli rakkaus mukaan, rakkaus, joka muutti sinua ja avasi silmiäsi.

Mutta se ei ollut sokeaa rakkautta, sellaista hullaantumista, ei sellaista, vaan syvällä sinussa olevaa rakkautta. Sellaista, joka auttoi sinua, auttoi muistamaan jotain hyvin tärkeää, muistamaan sellaista, jota siellä syvällä sisimmässäsi on. Ja ne ikiaikaiset muistot, ne kumpusivat sinun sielustasi ja sielukodistasi, tältä puolen ne tulivat. Ne valaisivat maailmasi onnen, ilon ja rakkauden väreillä, niin että sinäkin huomasit eron. Sellaisiksi onnen tunteiksi maalasivat ja nostivat sinua, kannattelivat ja tunsit, että maailmasi keveni.

Ja sieltä syvältä nousi suuri kiitos, kiitos siitä, että olet tullut sinne raskaaseen energiaan, siihen kehoon, joka joutuu välillä kokemaan myrskyä ja vastatuulta.

Ja muistot ja se tunne, joka sieltä nousi, se toi muiston siitä, että sinä jaksat ja sinä selviät, eikä ole mitään hätää, kaikki on hyvin. Ja sellainen myötätunto ja lämpö nousi sinuun, sieltä syvältä nousi ja se kuin lohdutti sinua sanomalla: minä rakastan sinua aina, en jätä sinua koskaan ja autan sinua ja sinä olet se rakkaus, valo ja ilo, vaikka kuljet välillä sellaisessa usvassa ja epätietoisuudessa.

Ja silloin sinä muistit, mikä on sinun tehtäväsi ja kuka sinä olet. Vaikka et kaikkea ymmärtänytkään, etkä voikaan siellä maan päällä ollessasi ymmärtää. Mutta sinä havahduit siihen suureen lämpöön, johon sinut kiedottiin. Ja se havahtuminen, se auttoi sinua ja siksi sinä näit maailmasi erilaisena.

Rakas lapseni, kun sinulle avataan näitä muistoja, ne tulevat pieninä murusina, mutta muistat ne kyllä. Kun pysähdyt ja hiljennyt kuuntelemaan, muistelemaan omaa polkuasi, niin huomaat niitä pieniä hetkiä, jolloin elämä tuntui melkein kuin pilven päällä kulkisi, sellaiselta onnelliselta hetkeltä tuntui. Mutta miten sinä niihin reagoit, kiititkö ja taputitko itseäsi olkapäälle. Huomasitko sitä, vai menitkö vain eteenpäin tukka hulmuten, miten reagoit rakas lapseni.

Nyt kun jo tiedät enemmän ja olet tietoisempi, muistatko nyt kiittää sisimpääsi, sitä ainutlaatuista sielua, joka olet, muistatko tallentaa niitä tilanteita ja tapahtumia. Ja tallentaa niitä ihmisiä, joita tähän liittyi sinne sisimpääsi ja kiittää kaikkia heitä, jotka silloin olivat polullasi sinua tukemassa ja sinua ohjaamassa. Koska kaikki he, jotka olivat niissä mukana, he eivät olleet siinä sattumalta, vaan heidät oli laitettu sinua auttamaan, sinua kehittymään.

Joku heistä kuin vain käväisi vierelläsi, joku saattoi jäädä pitemmäksi aikaa ja joku voi olla siinä edelleen. Kaikki he olivat auttajiasi omalla tavallaan. Auttamassa sinua näkemään maailmasi erilaisena, uusin silmin.

Jos unohdit rakas lapseni, niin kiitä nyt, kiitä itseäsi, kiitä häntä, joka on vierelläsi ja kiitä heitä, jotka ovat olleet vierelläsi. Kaikki kuulevat kiitoksesi. Eikä ole väliä sillä, ovatko he vielä siellä maan päällä, vai jo tälle puolelle tulleet, he kuulevat kyllä ja ottavat iloisina vastaan kiitoksesi. Ja kaikki taputtavat käsiään, kun näkevät miten sinä taas kasvat henkistä pituutta, opit ja loistat.”

 

Tämä kanavoitu Blogi tulee Jaspiksen ohjauksella juuri sinulle, sinun parhaaksesi. Ota se vastaan sellaisena kuin olet.

kiittäen Eleonoora