Erilaisin silmin
KAKSIPÄINEN JOUTSEN
1.10.2022 osa 26 erilaisin silmin
” Hyvä blogin
lukija, rakas lapseni siellä maan päällä. Olen Jaspis kaukaiselta planeetalta/
tähdeltä, jossa kaikki on toisin kuin teillä siellä.”
”Rakas
lapseni siellä maan päällä, siellä kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, ihan
vieressämme olet. Ja sinä puuhastelet arkisia asioita, sinä teet työtä, sinä
harrastat tai sinä lepäät tai olet sairaana. Kaikessa niissä mitä teet, on
oppimisen polku, on kehittymisen avaimet ja mahdollisuudet.
Sinä olet
rakastettava ainutlaatuinen, valoa täynnä sieltä sisimmästäsi ja sinä kehityt askel
askeleelta. Kun alat kehittyä henkisellä polullasi, sinä kuin epäröit, että
mitä nyt tapahtuu. Ja sinä hymyilet ja sinä naurat ja sinä olet se, joka olet
muuttumassa, juuri sinä, ei se, missä sinä olet tai se mitä sinä teet. Mietit,
olenko tullut johonkin erilaiseen maailmaan, sellaiseen maailmaan, jossa on
niin paljon kiitokselle aihetta, niin paljon aihetta kiittää on.
Mutta sinun
silmäsi näkevät asiat nyt toisin. Se polku, jota nyt kuljet, se näyttää
erilaiselta, vaikka kuin eilen se oli erilainen. Miten se on muuttunut nyt
erilaiseksi. Ja enhän minä edes huomannut tuota asiaa, joka nyt tuntuukin hyvin
tärkeältä, en edes huomannut aikaisemmin.
Niin…et
huomannut, koska sinä kuljit niin mietteissäsi, niin paljon pohtien ja paljosta
huolehtien ja huolestuen, huolehdit niin monista asioista, joille et kuitenkaan
mahtanut mitään. Siis miksi niin teitkään. Mitä silloin puuttui, mitkä asiat
oli erilaisia.
Sinun
sisimpäsi ei ollut mukana siinä miten teit, miten koit maailmasi, se oli
erilaista ja se erilaisuus olikin suuri muutos. Siellä sisimmässäsi tapahtui se
muutos, siellä avautui uusi tie ja uusi mahdollisuus ja sinä tartuit siihen ja
silloin aloit nähdä kaikkea erilaisena.
Näit elämän
värit, näit kukkaset, näit linnut, näit pilvet, mutta ne eivät olleet synkkiä
pilviä. Eikä linnut olleet pelottavia, eikä kukkaset kuihtuneita. Näit pieniä
yksityiskohtia ja veit ne sydämeesi, käytit niitä vierailulla siellä
sisimmässäsi ja ne kuin muuttui. Niihin tuli rakkaus mukaan, rakkaus, joka
muutti sinua ja avasi silmiäsi.
Mutta se ei
ollut sokeaa rakkautta, sellaista hullaantumista, ei sellaista, vaan syvällä
sinussa olevaa rakkautta. Sellaista, joka auttoi sinua, auttoi muistamaan jotain
hyvin tärkeää, muistamaan sellaista, jota siellä syvällä sisimmässäsi on. Ja ne
ikiaikaiset muistot, ne kumpusivat sinun sielustasi ja sielukodistasi, tältä
puolen ne tulivat. Ne valaisivat maailmasi onnen, ilon ja rakkauden väreillä,
niin että sinäkin huomasit eron. Sellaisiksi onnen tunteiksi maalasivat ja
nostivat sinua, kannattelivat ja tunsit, että maailmasi keveni.
Ja sieltä
syvältä nousi suuri kiitos, kiitos siitä, että olet tullut sinne raskaaseen
energiaan, siihen kehoon, joka joutuu välillä kokemaan myrskyä ja vastatuulta.
Ja muistot ja
se tunne, joka sieltä nousi, se toi muiston siitä, että sinä jaksat ja sinä
selviät, eikä ole mitään hätää, kaikki on hyvin. Ja sellainen myötätunto ja
lämpö nousi sinuun, sieltä syvältä nousi ja se kuin lohdutti sinua sanomalla:
minä rakastan sinua aina, en jätä sinua koskaan ja autan sinua ja sinä olet se
rakkaus, valo ja ilo, vaikka kuljet välillä sellaisessa usvassa ja
epätietoisuudessa.
Ja silloin
sinä muistit, mikä on sinun tehtäväsi ja kuka sinä olet. Vaikka et kaikkea
ymmärtänytkään, etkä voikaan siellä maan päällä ollessasi ymmärtää. Mutta sinä
havahduit siihen suureen lämpöön, johon sinut kiedottiin. Ja se havahtuminen,
se auttoi sinua ja siksi sinä näit maailmasi erilaisena.
Rakas lapseni,
kun sinulle avataan näitä muistoja, ne tulevat pieninä murusina, mutta muistat
ne kyllä. Kun pysähdyt ja hiljennyt kuuntelemaan, muistelemaan omaa polkuasi,
niin huomaat niitä pieniä hetkiä, jolloin elämä tuntui melkein kuin pilven
päällä kulkisi, sellaiselta onnelliselta hetkeltä tuntui. Mutta miten sinä niihin
reagoit, kiititkö ja taputitko itseäsi olkapäälle. Huomasitko sitä, vai menitkö
vain eteenpäin tukka hulmuten, miten reagoit rakas lapseni.
Nyt kun jo
tiedät enemmän ja olet tietoisempi, muistatko nyt kiittää sisimpääsi, sitä
ainutlaatuista sielua, joka olet, muistatko tallentaa niitä tilanteita ja
tapahtumia. Ja tallentaa niitä ihmisiä, joita tähän liittyi sinne sisimpääsi ja
kiittää kaikkia heitä, jotka silloin olivat polullasi sinua tukemassa ja sinua
ohjaamassa. Koska kaikki he, jotka olivat niissä mukana, he eivät olleet siinä
sattumalta, vaan heidät oli laitettu sinua auttamaan, sinua kehittymään.
Joku heistä
kuin vain käväisi vierelläsi, joku saattoi jäädä pitemmäksi aikaa ja joku voi
olla siinä edelleen. Kaikki he olivat auttajiasi omalla tavallaan. Auttamassa
sinua näkemään maailmasi erilaisena, uusin silmin.
Jos unohdit
rakas lapseni, niin kiitä nyt, kiitä itseäsi, kiitä häntä, joka on vierelläsi
ja kiitä heitä, jotka ovat olleet vierelläsi. Kaikki kuulevat kiitoksesi. Eikä
ole väliä sillä, ovatko he vielä siellä maan päällä, vai jo tälle puolelle
tulleet, he kuulevat kyllä ja ottavat iloisina vastaan kiitoksesi. Ja kaikki
taputtavat käsiään, kun näkevät miten sinä taas kasvat henkistä pituutta, opit
ja loistat.”
Tämä
kanavoitu Blogi tulee Jaspiksen ohjauksella juuri sinulle, sinun parhaaksesi.
Ota se vastaan sellaisena kuin olet.
kiittäen Eleonoora
🙏❤️
VastaaPoistaKIITOS ❤
VastaaPoista