Kuka minä olen, Ihmissuhdetaidot 2
KAKSIPÄINEN JOUTSEN
Kaksipäinen
Joutsen 16.6.24, osa 103: Kuka minä olen, Ihmissuhdetaidot 2
”Rakas lapsemme
siellä maan tasolla, tässä jälleen olemme kanssasi. Näemme askeleesi, jotka
kulkevat välillä vikkelään ja välillä kuin laahustaen. Ja niin se energiasikin
kulkee. Välillä se kuin jähmettyy ja onkin aika levätä tai on aika tehdä työtä
rauhallisena.
Sillä silloin
kun juokset ja etenet hyvin nopeasti, silloin et ennätä näkemään et ennätä
kokemaan etkä tuntemaan sitä, mitä sinun tulisi nähdä, kokea ja tuntea
tarkemmin. Sinä saatat kuin ohittaa ja sitten joudutkin palaamaan. Ja se
hitaampi vaihe, ei se ole huonompi tai vähemmän tärkeä kuin se nopeampi vaihe eikä
toisinpäin. Tarvitset molempia siellä matkallasi. Sillä molemmissa on omat
oppinsa. Ymmärräthän sen rakas lapsemme.
Ja niin se on
ihmissuhteissakin ja niiden kautta. Niin se on. Välillä ympärilläsi on kuin
eloa ja vilskettä, sellaista puheensorinaa ja tekemistä ja sitten on vaihe,
jossa tunnet olevasi kuin yksin.
Rakas lapsemme,
erilaiset vaiheet opettavat sinulle ja sille toiselle, teille kaikille
opettavat, miten elämänne kulkee sykleissä ja kuin kiertää spiraalin lailla kietoutuen
monikerroksisesti yhteen. Se on sellainen kudelma asioita, ihmisiä, tapahtumia,
kaikkea se on täynnä. Ja kun joku alue kuin hiljenee, se vaikuttaa kaikkeen ja
kun niitä hiljenee useampi, huomaat ne muutokset paremmin. Juuri siellä
polullasi silloin huomaat, että nyt ei ole kaikki hyvin tai että nyt olen kuin
hukassa. Missä minä olen, en näe ja miksi täällä on tällaista?
Ne on
tarkoitettu kulkemaa niin. Ja ihmissuhteet ovat yksi iso opettaja sinulle ja
teille kaikille, sillä ihmiset ympärilläsi ovat heitä, jotka auttavat, jotka tuuppaavat,
jotka tukevat ja jotka järjestävät myös sotkuja kudelmaan, jossa elät. Ja
silloin testataan niitä ihmissuhdetaitoja, opetetaan ja testataan. Sitä, mitä
olet oppinut ja miten nyt niitä taitoja käytät. ”
Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, että
autatte meitä ymmärtämään, miten kaikki on niin monimuotoista ja sotkuistakin.
Mutta niin hieno suunnitelma meidän parhaaksemme.
Korkein ja
henkimaailma: ”Niin se
on rakas lapsemme. Emmekä voi kuin vähän raottaa sitä. Koska kaikki on paljon,
paljon, monimutkaisempaa kuin pystymme nyt kuvaamaan ihmiskielellä ja samalla
paljon yksinkertaisempaa. Symbolikieli on paljon laajempaa ja sellaista, jota
opit pieninä palasina siellä maan tasolla.
Vaikka sinulla
onkin isompi kuin varasto, sellainen ikiaikainen viisausvarasto, olet sen unohtanut.
Vain pienen osan, kuin hiukkasen verran alat muistaa, kun tietoisuutesi kasvaa.
Mutta se hiukkanen on hyvin tärkeä siinä, miten alat vähitellen ymmärtää, kuka
sinä olet ja miksi olet siellä maan tasolla oppimassa. Miksi olet niin
vaikeassa paikassa, raskaassakin paikassa, maapallolla kulkemassa. Olet siellä,
koska se on niin iso areena, oppien areena suorastaan.
Katsohan rakas
lapsemme tuota kuvaa, joka on taas kuin symbolikuva. Siinä kuvassa on kuin
yhteiseloa toisten kanssa. Se kuvaa ja symboloi kohtaamisia toisten kanssa. Välillä
on kuin hiljaisempaa, on kuin yksin kulkemista ja sitten taas tulee kuin
oksahaara, joka kuljettaa sinua oppimaan, luomaan yhteyksiä. Puhkeamaan kuin
kukkaan, välillä sukeltamaan syvälle ja taas nousemaan pinnalle. Ja toiset kuin
”kukkaset” kukkivat toisten suojassa ja toiset kukkivat avoimesti loistaen. Toiset
kukkivat ryppäissä, toiset yksitellen.
Ja matkallasi
käytät ihmissuhdetaitojasi. Opettelet niitä ja niiden kautta kehityt, alat kuin
muistaa. Ja toiset taidot ovat helpompia sinulle ja toiset ovat vaikeampia.
Tunnistat niitä, kun niitä käsittelet ja kaivat ikiaikaisesta varastostasi,
sisimmästäsi. Sillä jokaista kuin pakotetaan oppimaan ja tärkeintä onkin, mitä
sinä valitset.
Pakenetko omaan
itseesi ja vaihdat kuin ”maisemaa”. Kun ne opit tuodaan siihen silmiesi eteen
ja niitä on vaikea katsoa. Tai vedätkö ne kaikki kuin sisällesi ja peität sinne
piiloon. Kunnes väsyt ja uuvut, etkä enää jaksakaan. Tai otatko niistä kuin ”kopin”
ja haluat ymmärtää ja oppia niiden kautta. Vai miten toimit ja teet? Sinun
valintasi. Ja sinun päätöksesi.”
Eleonoora: Tuntuu siltä, että teemme niin paljon
virheitä juuri ihmissuhteissa, koemme paljon syyllisyyttä ja häpeää. Tunnemme
olevamme kuin hukassa. Miten opastatte meitä?
Korkein ja
henkimaailma: ”Rakas
lapsemme, näemme sen kyllä. Virheiden kautta te opitte, ei teistä kukaan ole
valmis. Pelko estää ja siksi se syyllisyys astuu esiin. Mutta näemme myös sitä,
miten paljon teette sellaista, joka auttaa teitä opintiellä. Pyydätte apua ja
teitä autetaan.
Ihmissuhteet
ovat niitä parhaimpia opettajia ja ihmissuhdetaidot ovat niitä vaikeimpia kuin
keinoja oppia ja ymmärtää. Ei niitä voi paeta, ei niitä voi ohittaa, ei niitä
voi jättää taakseen. Ne ovat aina kuin edessäsi, menet sitten minne vain. Asut
sitten missä vain ja olet sitten nuori tai vanha.
Suremme kun
näemme myös paljon sellaista, että käytätte ihmissuhdetaitoja kuin ”aseina”
toisianne vastaan. Lähdette taisteluun, eikä siinä taistelussa olekaan
voittajia. Sillä te kaikki olette kehittymässä eikä kehittyminen ole sitä, että
kun voitan, minä kehityn. Sitä se ei ole. Ymmärräthän sen.
Te haluatte
ihmissuhteiden kautta jotakin. Jos se on sitä, että minä olen parempi kuin tuo
toinen, että minulla on jotakin hyvää enemmän kuin tuolla toisella, että minä
loistan ja tuo toinen kärsiköön. Onko se silloin kehittymistä, miksi on ja kuka
kehittyy sellaisella tiellä?
Rakas lapsemme
voit sanoa, että en minä ole tuollainen, joku muu on, en minä. Niin silloin et
ole katsonut ihan sinne peilin joka nurkkaan. Ja kun katsot, niin voit nähdä
itsessäsi sellaista, mitä et haluakaan nähdä.
Rakas lapsemme,
kaikki se mitä näet ja tunnustat, näet ja ymmärrät, sellaistakin, jota et ole
halunnut nähdä. Kaikki se odottaa sitä, että sanot itsellesi: Niin, kyllä minusta
löytyy tuokin puoli. Ja sille on tehtävä jotain. Ei ole vaihtoehtoja, jos
haluan kehittyä.
Rakas lapsemme,
se on askel eteenpäin, se, että tunnustat itsellesi ja katsot sitä, jota et ole
halunnut nähdä. Katsot ja otat sen kuin käteesi. Tuossa se on, eikä se siitä
lähde. Mutta kun nyt näen sen, voinkin aloittaa sen jakson, jossa päästän siitä
irti rakkaudella. Annan sen mennä.
Hienoa rakas
lapseni, juuri niin. Kun nyt olet valmis tähän työhön itsessäsi, kiitämme
sinua. Ole armollinen itsellesi, kun otat sen kädellesi. Anna anteeksi
itsellesi, et ole huonompi kuin joku muu. Olet ihmisenä siellä kulkemassa ja
tämä kuuluu opin polullesi. Olet senkin sinne ottanut mukaan ihan itse ja
halunnut kohdata sen tässä elämässä.
Sinä pidät niin
paljon kiinni sellaisista asioista, tunteista, ajatuksista ja teoista, jotka
jarruttavat kehittymistäsi. Katsohan tuota kuvaa, joka taas on kuin
symbolikuva.
Polullesi
laitetaan keveyttä, kun päästät irti, polullesi tuodaan valoa. Kulje sitä kohti.
Kiitä itseäsi siitä, että olet ottanut kipeät kohdat vastaan, kohdannut ja
päästänyt irti. Anna valon ja rakkauden parantaa sinua, auttaa eheytymään. Ja
niitä valopysäkkejä tulee polullesi useita. Kun otat ne vastaan. Sinun
parhaaksesi rakas lapsemme. Rakkaudella.”
Lempeydellä ja
rakkaudella henkimaailmasta, sinun parhaaksesi Eleonoora
Kiitämme
kaikkia lukijoitamme ja toivotamme hyvää kesää sinulle rakas lapsemme!
Eleonoora palaa
elokuussa takaisin ja blogi jatkuu
Kiitos ♥️, rakkautta ja valoa kesääsi🥲
VastaaPoistaKiitän sinua ja toivotan hyvää kesää valopolulla kulkien, lämmöllä Eleonoora
Poista🙏❤️
VastaaPoista