Kuka minä olen, Ihmissuhdetaidot 2

 

                                                              KAKSIPÄINEN JOUTSEN

 

Kaksipäinen Joutsen 16.6.24, osa 103: Kuka minä olen, Ihmissuhdetaidot 2

”Rakas lapsemme siellä maan tasolla, tässä jälleen olemme kanssasi. Näemme askeleesi, jotka kulkevat välillä vikkelään ja välillä kuin laahustaen. Ja niin se energiasikin kulkee. Välillä se kuin jähmettyy ja onkin aika levätä tai on aika tehdä työtä rauhallisena.

Sillä silloin kun juokset ja etenet hyvin nopeasti, silloin et ennätä näkemään et ennätä kokemaan etkä tuntemaan sitä, mitä sinun tulisi nähdä, kokea ja tuntea tarkemmin. Sinä saatat kuin ohittaa ja sitten joudutkin palaamaan. Ja se hitaampi vaihe, ei se ole huonompi tai vähemmän tärkeä kuin se nopeampi vaihe eikä toisinpäin. Tarvitset molempia siellä matkallasi. Sillä molemmissa on omat oppinsa. Ymmärräthän sen rakas lapsemme.

Ja niin se on ihmissuhteissakin ja niiden kautta. Niin se on. Välillä ympärilläsi on kuin eloa ja vilskettä, sellaista puheensorinaa ja tekemistä ja sitten on vaihe, jossa tunnet olevasi kuin yksin.

Rakas lapsemme, erilaiset vaiheet opettavat sinulle ja sille toiselle, teille kaikille opettavat, miten elämänne kulkee sykleissä ja kuin kiertää spiraalin lailla kietoutuen monikerroksisesti yhteen. Se on sellainen kudelma asioita, ihmisiä, tapahtumia, kaikkea se on täynnä. Ja kun joku alue kuin hiljenee, se vaikuttaa kaikkeen ja kun niitä hiljenee useampi, huomaat ne muutokset paremmin. Juuri siellä polullasi silloin huomaat, että nyt ei ole kaikki hyvin tai että nyt olen kuin hukassa. Missä minä olen, en näe ja miksi täällä on tällaista?

Ne on tarkoitettu kulkemaa niin. Ja ihmissuhteet ovat yksi iso opettaja sinulle ja teille kaikille, sillä ihmiset ympärilläsi ovat heitä, jotka auttavat, jotka tuuppaavat, jotka tukevat ja jotka järjestävät myös sotkuja kudelmaan, jossa elät. Ja silloin testataan niitä ihmissuhdetaitoja, opetetaan ja testataan. Sitä, mitä olet oppinut ja miten nyt niitä taitoja käytät. ”

 

Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, että autatte meitä ymmärtämään, miten kaikki on niin monimuotoista ja sotkuistakin. Mutta niin hieno suunnitelma meidän parhaaksemme.

Korkein ja henkimaailma: ”Niin se on rakas lapsemme. Emmekä voi kuin vähän raottaa sitä. Koska kaikki on paljon, paljon, monimutkaisempaa kuin pystymme nyt kuvaamaan ihmiskielellä ja samalla paljon yksinkertaisempaa. Symbolikieli on paljon laajempaa ja sellaista, jota opit pieninä palasina siellä maan tasolla.

Vaikka sinulla onkin isompi kuin varasto, sellainen ikiaikainen viisausvarasto, olet sen unohtanut. Vain pienen osan, kuin hiukkasen verran alat muistaa, kun tietoisuutesi kasvaa. Mutta se hiukkanen on hyvin tärkeä siinä, miten alat vähitellen ymmärtää, kuka sinä olet ja miksi olet siellä maan tasolla oppimassa. Miksi olet niin vaikeassa paikassa, raskaassakin paikassa, maapallolla kulkemassa. Olet siellä, koska se on niin iso areena, oppien areena suorastaan.

Katsohan rakas lapsemme tuota kuvaa, joka on taas kuin symbolikuva. Siinä kuvassa on kuin yhteiseloa toisten kanssa. Se kuvaa ja symboloi kohtaamisia toisten kanssa. Välillä on kuin hiljaisempaa, on kuin yksin kulkemista ja sitten taas tulee kuin oksahaara, joka kuljettaa sinua oppimaan, luomaan yhteyksiä. Puhkeamaan kuin kukkaan, välillä sukeltamaan syvälle ja taas nousemaan pinnalle. Ja toiset kuin ”kukkaset” kukkivat toisten suojassa ja toiset kukkivat avoimesti loistaen. Toiset kukkivat ryppäissä, toiset yksitellen.

Ja matkallasi käytät ihmissuhdetaitojasi. Opettelet niitä ja niiden kautta kehityt, alat kuin muistaa. Ja toiset taidot ovat helpompia sinulle ja toiset ovat vaikeampia. Tunnistat niitä, kun niitä käsittelet ja kaivat ikiaikaisesta varastostasi, sisimmästäsi. Sillä jokaista kuin pakotetaan oppimaan ja tärkeintä onkin, mitä sinä valitset.

Pakenetko omaan itseesi ja vaihdat kuin ”maisemaa”. Kun ne opit tuodaan siihen silmiesi eteen ja niitä on vaikea katsoa. Tai vedätkö ne kaikki kuin sisällesi ja peität sinne piiloon. Kunnes väsyt ja uuvut, etkä enää jaksakaan. Tai otatko niistä kuin ”kopin” ja haluat ymmärtää ja oppia niiden kautta. Vai miten toimit ja teet? Sinun valintasi. Ja sinun päätöksesi.”

 

Eleonoora: Tuntuu siltä, että teemme niin paljon virheitä juuri ihmissuhteissa, koemme paljon syyllisyyttä ja häpeää. Tunnemme olevamme kuin hukassa. Miten opastatte meitä?

Korkein ja henkimaailma: ”Rakas lapsemme, näemme sen kyllä. Virheiden kautta te opitte, ei teistä kukaan ole valmis. Pelko estää ja siksi se syyllisyys astuu esiin. Mutta näemme myös sitä, miten paljon teette sellaista, joka auttaa teitä opintiellä. Pyydätte apua ja teitä autetaan.

Ihmissuhteet ovat niitä parhaimpia opettajia ja ihmissuhdetaidot ovat niitä vaikeimpia kuin keinoja oppia ja ymmärtää. Ei niitä voi paeta, ei niitä voi ohittaa, ei niitä voi jättää taakseen. Ne ovat aina kuin edessäsi, menet sitten minne vain. Asut sitten missä vain ja olet sitten nuori tai vanha.

Suremme kun näemme myös paljon sellaista, että käytätte ihmissuhdetaitoja kuin ”aseina” toisianne vastaan. Lähdette taisteluun, eikä siinä taistelussa olekaan voittajia. Sillä te kaikki olette kehittymässä eikä kehittyminen ole sitä, että kun voitan, minä kehityn. Sitä se ei ole. Ymmärräthän sen.

Te haluatte ihmissuhteiden kautta jotakin. Jos se on sitä, että minä olen parempi kuin tuo toinen, että minulla on jotakin hyvää enemmän kuin tuolla toisella, että minä loistan ja tuo toinen kärsiköön. Onko se silloin kehittymistä, miksi on ja kuka kehittyy sellaisella tiellä?

Rakas lapsemme voit sanoa, että en minä ole tuollainen, joku muu on, en minä. Niin silloin et ole katsonut ihan sinne peilin joka nurkkaan. Ja kun katsot, niin voit nähdä itsessäsi sellaista, mitä et haluakaan nähdä.

Rakas lapsemme, kaikki se mitä näet ja tunnustat, näet ja ymmärrät, sellaistakin, jota et ole halunnut nähdä. Kaikki se odottaa sitä, että sanot itsellesi: Niin, kyllä minusta löytyy tuokin puoli. Ja sille on tehtävä jotain. Ei ole vaihtoehtoja, jos haluan kehittyä.

Rakas lapsemme, se on askel eteenpäin, se, että tunnustat itsellesi ja katsot sitä, jota et ole halunnut nähdä. Katsot ja otat sen kuin käteesi. Tuossa se on, eikä se siitä lähde. Mutta kun nyt näen sen, voinkin aloittaa sen jakson, jossa päästän siitä irti rakkaudella. Annan sen mennä.

Hienoa rakas lapseni, juuri niin. Kun nyt olet valmis tähän työhön itsessäsi, kiitämme sinua. Ole armollinen itsellesi, kun otat sen kädellesi. Anna anteeksi itsellesi, et ole huonompi kuin joku muu. Olet ihmisenä siellä kulkemassa ja tämä kuuluu opin polullesi. Olet senkin sinne ottanut mukaan ihan itse ja halunnut kohdata sen tässä elämässä.

Sinä pidät niin paljon kiinni sellaisista asioista, tunteista, ajatuksista ja teoista, jotka jarruttavat kehittymistäsi. Katsohan tuota kuvaa, joka taas on kuin symbolikuva.

Polullesi laitetaan keveyttä, kun päästät irti, polullesi tuodaan valoa. Kulje sitä kohti. Kiitä itseäsi siitä, että olet ottanut kipeät kohdat vastaan, kohdannut ja päästänyt irti. Anna valon ja rakkauden parantaa sinua, auttaa eheytymään. Ja niitä valopysäkkejä tulee polullesi useita. Kun otat ne vastaan. Sinun parhaaksesi rakas lapsemme. Rakkaudella.”

 

Lempeydellä ja rakkaudella henkimaailmasta, sinun parhaaksesi Eleonoora

 

Kiitämme kaikkia lukijoitamme ja toivotamme hyvää kesää sinulle rakas lapsemme!

Eleonoora palaa elokuussa takaisin ja blogi jatkuu