Kuka minä olen, Matka jatkuu 2
KAKSIPÄINEN JOUTSEN
Kaksipäinen
Joutsen 20.4.24, osa 95: Kuka minä olen, Matka jatkuu 2
”Rakas lapsemme,
tässä jälleen kohtaamme ja jälleen yhdessä olemme, sinun kanssasi olemme. Ja
matka jatkuu. Se matka, jota siellä kuljet. Se matka, joka välillä tulee kuin
risteysasemalle. Ja siitä jatkamme tänään rakas lapsemme.”
Eleonoora: Kiitos Korkein ja henkimaailma, ja kiitos
mestarit, jotka opastatte polkuamme oikeaan suuntaan. Niin kuin minuakin olette
ohjanneet. Kun läksin lapsuuden ensimmäisestä kodista, niin olin vielä kuin keskeneräinen,
pieni vielä olin. Ja meitä lähti muitakin ja joku jäi. Ja tuli uusi alku ja
risteys eteen, meille kaikille tuli.
Korkein ja
henkimaailma: ”Niin se
kulkee rakas lapseni, niin se kulkee. Uusia asioita, uusia valintoja teille
laitetaan kaikkialla, niitä eteenne tuodaan. Ja sitten te valitsette yhdessä ja
erikseen. Kaikki on teidän parhaaksenne, teidän kehitystänne edistämään
laitettu.
Katsohan rakas
lapsemme tuota kuvaa kuin symbolirakennelmaa, jonka olemme valinneet sinulle
tänään.
Siinä olet
tullut risteyskohtaan kuin yksin, vaikka et yksin olekaan. Olet tullut valinnan
eteen. Uusi tilanne ja voi tuntua, että minua ei kannatella, mitä teen. Ja
näitä paikkoja teille laitetaan, koska siinä kohdassa jokaisen on tehtävä
töitä, on otettava välillä lapio käteen ja välillä kevyempi väline. Sellainen
työurakka alkaa, kun uusi tilanne on edessäsi.
Sinä joudut
töihin. Et voi jäädä ”laakereillesi”, niin kuin te siellä sanotte, Et voi vain ”köllötellä”
ja odottaa, että kaikki tipahtaisi syliisi. Sinulla itselläsi on iso vastuu,
iso rooli, eikä aina ole niitä maallisia auttajia tässä kohtaa apunasi. Tie on
raivattava itse.
Ja silloin voi
tuntua, että on kuin hukassa, että ei tiedä eikä uskalla lähteä mihinkään
suuntaan. Kaikki tuntuu pelottavalta. Ei halua lähteä eteenpäin, vaihtaa
suuntaa, kun ei näe määränpäätä. Ei näe valmista loppu tulosta. Miksi sitä ei
näytettä, kysyt ja pyydät apua.
Rakas lapsemme,
miksi olisit siellä oppimassa, jos tietäisit kaiken, jo kaiken ymmärtäisit.
Miksi siellä olisit, voisimme nyt sinulta kysyä. Ei sinun tarvitsisi, etkä sinä
olisi halunnut tulla sinne, jos kaikki olisi jo kuin ratkaistu, kaikki olisi
koettu. Niin se on. Sinä olet tullut sinne etsimään, olet tullut kokemaan ja
olet tullut elämään maaelämää, joka on välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa.
Kun eteesi
laitetaan valinnan paikka, sellainen isompi valinta, voit tuntea olevasi hukassa.
Saatat nähdä, saatat aistia, että edessäsi on kyllä mahdollisuuksia, on
polkuja. Mutta et oikein uskalla ottaa suuntaa, kun pelkäät jo etukäteen
epäonnistuvasi. Pelkäät sitä, että et osaa, et kelpaa, että olet huono.
Mutta sellainen
tilanne teille laitetaan ihan kaikille. Et ole huonompi kuin toiset, et ole
parempi kuin toiset. Sinä kelpaat ja sinä selviät. Matkasi ei tarkoita sitä,
että kuin juokset elämäsi läpi ja olet nopeasti maalissa ja silloin kaikki on
hyvin. Niin se ei mene rakas lapsemme, se ei mene niin.
Ja jos itse
haluat tiesi päättää tai se päätetään jo varhain, niin se matka jatkuu toisessa
elämässä ja sitä seuraavassa. Se jatkuu, kunnes se, mitä elämänmatkallesi
asetit tehtäviä, ne on koettu, ne on opittu ja olet vahvempi jatkamaan kehityspolkuasi
eteenpäin. Ja ne haasteet voivat suureta, ne voivat kuin kasvaa ja muuttua
vaikeimmiksi, sitä mukaa kuin sinä kehityt ja opit. Sillä ne kevyemmät opit
olet jo reppuusi kerännyt. Ne jo ymmärrät ja osaat.
Matkaeväinäsi
ovat ne kokemukset, mitä olet jo oppinut. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö
niitäkin testattaisi. Opit ja se ymmärrys, joita olet kerännyt, ne ovat nyt lahjojasi,
aarteitasi. Ja kun niitä käytät rohkeasti matkallasi, ne luovat
mahdollisuuksia, antavat rohkeutta ja taitoa oppia aina lisää ja lisää. Niin
itsesi kuin kanssakulkijoittesi kanssa polulla. Auttaa itseäsi ja sitä toista.
Ymmärtää itseäsi ja sitä toista.
Kun olet
risteyksessä, jossa et näe eteesi, et näe suuntaa, niin hiljenny ja kuuntele.
Sydämesi viisaus auttaa. Pyydä apuamme, kuuntele ja luota. Lähde eteenpäin ja luota
ja tee töitä sen eteen, että raivaat sitä tietä tuntemattomaan. Ja kun joku päivä
katsot taaksesi, voit olla kiitollinen kaikista niistä haasteista, koska ilman
niitä, olisit edelleen kuin vaillinainen. Ja, vaikka jouduitkin tekemään ison
työn ja jouduit kestämään epävarmuutta, jouduit välillä pimeyteen, niin sinä
kehityit. Nousit ylös ja jatkoit matkaa. Olit ehkä vielä naarmuilla, mutta ne
kyllä paranevat. Ja etenet jälleen, kunnes tulee seuraava pysäkki ja risteys.
Sillä aina on
mahdollisuuksia, aina on. Uskalla lähteä uusia kokemuksia kohti. Rakas
lapsemme, sinä opit ja kehityt, sitä varten siellä olet matkalla. Ja matka
jatkuu.”
Lempeydellä ja
rakkaudella henkimaailmasta,
sinun
parhaaksesi Eleonoora
🙏❤️
VastaaPoistakiittäen Eleonoora
PoistaVaan miksi joskus tuntuu, että jotkut pääsee elämänsä läpi kuin liihotellen, vailla mitään vastoinkäymisiä...vai pääseekö
VastaaPoistaKorkein ja henkimaailma vastaa sinulle lukijamme: "Rakas lapsemme, kiitos kun näitä asioita pohdit, sydämessäsi käytät. Jokaisen tie on hänen tiensä, niin sinun kuin sen toisen. Kun haluaa ja on valmis kehittymään, joutuu haasteiden eteen, ne ovat kuin mahdollisuuksia siihen. Jokaisen on kuljettava niiden läpi, oikopolkua ei ole. Ja se tapahtuu kunkin valintojen kautta. Sinä et voi nähdä toisen sisimpään, sinne jokaiseen sopukkaan. Eikä toinen voi nähdä sinun sisimpääsi.
PoistaEt siis voi tietää toisen haasteita, et sellaisina kuin omasi. Ja sinäkin voit ne kätkeä, niin kuin se toinenkin voi. Kehittyminen vaatii kuitenkin sen, että oppii ymmärtämään. Ja usein se on sellainen kivulias kohta elämässänne. Se kehittymisen tie jatkuu elämästä toiseen. Etkä sinä voi tietää millainen tie toisella on, kun et voi tietää omaakaan polkuasi. Kun heräät ymmärtämään, alat kuin muistaa, alat muistaa ja tunnistaa, että minähän osaankin jo tätä. Ja silloin ne kivut, ne vaikeat tapahtumat ja muistot, ne paranevat koko ajan. Sitä on se kehittyminen ja se, että alkaa pikku hiljaa nähdä, että kuka minä olen. Sinun parhaaksesi, rakas lapsemme. Kaikki, jotka olette sinne maan tasolle tulleet, ihan kaikki joudutte haasteiden eteen ja se on juuri sitä, miksi siellä olette. Olet hyvin rakas meille ja sisimpäsi loistaa, sielun valoa loistaa. Sinä kehityt, ja siitä olemme kiitollisia, olet kuullut sisintäsi, sitä aarretta siellä. Mielesi vaan epäilee välillä, niin sinun kuin sen toisenkin mieli.